Ei piilopaikkaa!

Ei jokin sanoma, ei jokin merkittävä julistaja, vaan Herra Itse palaa kansansa keskelle! Olkoon tämä meidän äänemme ja elämämme!

”Sentähden minun kansani on tunteva minun nimeni, sentähden se on tunteva sinä päivänä, että

Minä olen se, joka sanon:

’Katso, tässä Minä olen.’

’Kuinka suloiset ovat vuorilla ilosanoman tuojan jalat, hänen, joka julistaa rauhaa, ilmoittaa hyvän sanoman, joka julistaa pelastusta, sanoo Siionille: ’Sinun Jumalasi on kuningas!’ Kuule! Vartijasi korottavat äänensä, kaikki he riemuitsevat, sillä he näkevät silmästä silmään, kuinka Herra palajaa Siioniin.” (Jes.52).

Niin kaukana kuin taivas on maasta, on inhimillinen uskonnollisuus tästä totuudesta! On helppoa hyväksyä tietty määrä lakeja ja säädöksiä, mutta että niiden Antaja samalla tulee niin lähelle, että…

”Ei ole pimeyttä, ei pilkkopimeää, johon voisivat piiloutua väärintekijät. Sillä ei tarvitse Jumalan kauan ihmistä tarkata, ennenkuin tämän on astuttava tuomiolle hänen eteensä…” (Job.34).

”Jos he olisivat seisoneet minun neuvottelussani, niin he julistaisivat minun sanani kansalleni ja kääntäisivät heidät pois heidän pahalta tieltään ja pahoista teoistansa.

Olenko minä Jumala vain lyhyeltä matkalta, sanoo Herra; enkö ole Jumala myöskin kaukaa?

Saattaako joku niin piiloon piiloutua, etten minä häntä näe? sanoo Herra. Enkö minä täytä taivasta ja maata? sanoo Herra. Minä olen kuullut, mitä sanovat nuo profeetat, jotka ennustavat minun nimessäni valhetta…” (Jer.23).

”Olenko minä Jumala vain lyhyeltä matkalta, sanoo Herra; enkö ole Jumala myöskin kaukaa?”

Kuinka naurettaviksi teemmekään itsemme uskomalla olevamme jollakin tavoin piilossa Jumalaltamme! Jo Eedenin puutarhassa ensimmäinen ihminen uskoi voivansa piiloutua Luojaltansa puiden sekaan. Joku saattaa saada väärän käsityksen asiasta lukiessaan, kuinka Herra huuteli kysellen, missä ihminen on! Herra ei itsensä tähden huudellut, vaan ihmisen tähden! Hän tiesi mikrometrilleen missä kutsun kohde oli, mutta Hänen kutsunsa asetti ihmisen profeetalliseen asemaan; Herra olisi kautta aikakausien esittävä saman kysymyksen ja huudahtava Rakkauden kutsunsa luomalleen olennolle: ”Missä sinä olet, Minä olen tässä, minä huudan sinulle, minä kutsun sinua!”

Siksi ei ole samantekevää, mitä me esitämme ja julistamme tässäkin ajassa:

”Kuinka suloiset ovat vuorilla ilosanoman tuojan jalat, hänen, joka julistaa rauhaa, ilmoittaa hyvän sanoman, joka julistaa pelastusta, sanoo Siionille: ’Sinun Jumalasi on kuningas!’ Kuule! Vartijasi korottavat äänensä, kaikki he riemuitsevat, sillä he näkevät silmästä silmään, kuinka Herra palajaa Siioniin.”