Tänä päivänä

”…mutta Kristus on uskollinen Poikana, hänen huoneensa haltijana; ja hänen huoneensa olemme me, jos loppuun asti pidämme vahvana toivon rohkeuden ja kerskauksen. Sentähden, niinkuin Pyhä Henki sanoo: "Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne…” (Hebr.3).

Kuka on puhunut kanssamme, kuka on antanut lupaukset? Hän, Joka kautta aikojen pysyy samana ja seisoo kaiken puhumansa takana! Sama Joka puhui Mooseksen kanssa erämaassa, ilmoittaa tänäänkin meille itsensä Hänenä, Joka On. Hänen yhteydessään minäkin olen, pienellä kirjaimella, koska olen yhtä Hänen kanssaan! Miksi siis murehtisin, koska Hän hallitsee tätäkin päivää?

”Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi. Herralta tämä on tullut; se on ihmeellistä meidän silmissämme. Tämä on se päivä, jonka Herra on tehnyt; riemuitkaamme ja iloitkaamme siitä. Oi Herra, auta, oi Herra, anna menestys! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen; me siunaamme teitä Herran huoneesta. Herra on Jumala, ja hän antoi valon meille loistaa.” (Ps.118).

Mikä antaa minulle merkityksen tässä päivässä? Mikä antaa merkityksen Sinulle, ystäväni? Meidän olemassaolomme osana Hänen suunnitelmaansa, osana Häntä! Ihmisinä emme voi mitään ansaita, sillä ainoa tarkoituksemme on heijastaa Häntä, joka tuli maailman Valoksi. Itsessämme emme ole yhtään mitään, olemme vain tarkoitetut mahdollisimman kirkkaana ja puhtaana heijastamaan ja välittämään sitä Valoa, joka yhä vielä loistaa tämän pimeän ajan keskellä.

Olkaamme siis tänäänkin Elävän Sanan välittäjiä oman olemassaolomme perusteella! Ilman Häntä emme voi mitään tehdä, mitään hyödyttää. Tässä ajassa toteutuu ennen näkemättömällä tavalla Herramme ennalta puhuma asia:

”Mutta jos paha palvelija sanoo sydämessään: 'Minun herrani viipyy', ja rupeaa lyömään kanssapalvelijoitaan ja syö ja juo juopuneiden kanssa…” (Matt.24).

Mistä tämä maailma, uskonnollinen maailma mukaan lukien, on juopunut aina, niin kuin juuri nytkin? Vallan ja rahan himosta! Jos ei kilvoitella toinen toisensa kunnioittamisessa, ei jäljelle jää kuin vain yhdenlainen tie, jolla korostetaan omaa erinomaisuutta ja suurempaa tietoa. Me emme päätä ajoista ja hetkistä, vaan meidän on loppuun asti säilytettävä mielemme maltti:

”…ja hänen huoneensa olemme me, jos loppuun asti pidämme vahvana toivon rohkeuden ja kerskauksen.”

Mistä me kerskaamme tänä päivänä? Emme toki itsestämme, vaan Hänestä, joka juuri tässä pimeässä ajassa loistaa entistä kirkkaampana:

”Mutta pois se minusta, että minä muusta kerskaisin kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä, jonka kautta maailma on ristiinnaulittu minulle, ja minä maailmalle! Sillä ei ympärileikkaus ole mitään eikä ympärileikkaamattomuus, vaan uusi luomus. Ja kaikille, jotka tämän säännön mukaan vaeltavat, kaikille heille rauha ja laupeus, ja Jumalan Israelille!” (Gal.6).

Tänä päivänä ei siis auta muu kuin jälleen kerran ottaa ristinsä ja kulkea eteenpäin!