”Ajatelkaa
häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan,
ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne.” (Hebr. 12)
Kysyin edellisessä kirjoituksessa:
Mikä vaikuttaa päivittäiseen elämäämme eniten? Miten
arvioimme kaikkea tapahtuvaa ja kohtaamaamme?
Emme tule edes ajatelleeksi, kuinka paljon
ajatuksemme vaikuttavat päivittäiseen elämäämme! Ei kovin lennokas ajatus,
mutta totta. Päivittäiset ajatukset merkitsevät kullekin päivälle ja tulevaisuudellemmekin
uskomattomassa määrin. Useimmiten on totta, että me ajattelemme sitä, mikä
meille on tärkeintä. Siksi ei ole aivan samantekevää mitä mielessämme
kulloinkin liikkuu. Ajatuksemme eivät ole vain joitakin mielenliikkeitä, vaan
ne vaikuttavat koko olemukseemme, kehoommekin. Puhunkin usein kehollistuneista
mielenterveyden ongelmista. Mielemme vaikuttaa kehomme toimintaan enemmän kuin
mitä viime vuosikymmeninä on käsitetty. Aikanaan sveitsiläinen Paul Tournier
kiinnitti huomiota näihin asioihin. Samoin teki Martti Paloheimo siinä määrin,
että sai kokea melkoista vastustusta ja vähättelyä.
Ajatuksemme ja haaveemme ohjaavat meitä hyvin
suuressa määrin niiden määrittämään suuntaan, vaikka emme sitä usein panekaan
merkille. Ajatukset ja toiveet ovat kuin eteemme lähetettyjä tunnustelijoita,
joiden vaikutuksesta tapahtuu tai ei tapahdu tiettyjä asioita. Siksi meitä
varotetaan vääränlaisesta epätoivosta ja masennuksesta. Uskomme on riippuvainen
asenteistamme:
”Mutta usko
on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei
näy. Sillä sen kautta saivat vanhat todistuksen. Uskon kautta me ymmärrämme,
että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole
syntynyt näkyväisestä. Uskon kautta uhrasi Aabel Jumalalle paremman uhrin kuin
Kain, ja uskon kautta hän sai todistuksen, että hän oli vanhurskas, kun Jumala
antoi todistuksen hänen uhrilahjoistaan; ja uskonsa kautta hän vielä
kuoltuaankin puhuu.” (Hebr.11).
Usko ei ole jokin irrallinen käsite, joka voidaan rajata
muutamalla sanalla tai kirjaimella. Usko edellyttää kokonaisvaltaista
mielenmuutosta ja sille antautuvaa ajatusmaailmaa. Usko ei katso näkyviin, vaan
näkymättömiin. Se on täysin tietoinen eri maailmojen rajoista ja vaikutuksista.
Me olemme ajallisia ja maallisia olentoja, joille kuitenkin on tarjottu uskon
lahja. Kuinka merkittävällä tavalla selventävä onkaan lainaus Vanhasta
Liitosta:
”’Voi,
herrani, mitä me nyt teemme?’ Hän sanoi: ’Älä pelkää, sillä niitä, jotka ovat
meidän kanssamme, on enemmän kuin niitä, jotka ovat heidän kanssansa’. Ja Elisa
rukoili ja sanoi: ’Herra, avaa hänen silmänsä, että hän näkisi’. Ja Herra avasi
palvelijan silmät, ja hän näki, ja katso: vuori oli täynnä tulisia hevosia ja
tulisia vaunuja Elisan ympärillä. Kun viholliset sitten tulivat häntä vastaan,
rukoili Elisa Herraa ja sanoi: ’Sokaise tämä väki’.” (2.Kun.6).
Ajatelkaa Häntä, ajatelkaa näkymätöntä maailmaa,
joka yhä vielä on aivan käsituntumassa, vaikka emme sitä näe tai tunne! Me
elämme ajassa, josta Herramme lausui melko selvän arvionsa, jota liian monet
vähättelevät:
”’Kuitenkin,
kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?’ Niin hän puhui
vielä muutamille, jotka luottivat itseensä, luullen olevansa vanhurskaita, ja
ylenkatsoivat muita…” (Luuk. 18).
Kohta käytännöllisesti katsoen koko tuntemamme
kristillinen maailma luottaa itseensä kaiken vallitsevan hengellisyyden
keskellä. Tämä selittää miksi Herra ei aikanaan ole tunnistava monia suuria
tekoja tehneitä. Olemme siis uskomme kanssa melko yksin, ja nyt tässä ajassa
meiltä kysytään, tahdommeko mekin mennä pois? Usko ei yleensä enää ole
raamattuun perustuvaa uskoa, vaan hurskasta toiveajattelua, omien näkemysten
toteutumiseen tähtäävää suunnittelua. Ihminen ojentautuu oman järkensä mukaan,
koristellen kuitenkin kaiken toimintansa sanankohdilla ja hurskailla
ajatuksilla. Itse asiassa ihminen pyytää nyt Jumalan siunausta Bileamin
hengessä kaiken sellaisen ylle, minkä Tämä on selvästi kironnut!
Elämme ylenkatseen ajassa, koska ihmiset ovat
ajatuksiltaan turhistuneet. Tämä tulee selvimmin julki tiedotusvälineissä,
joiden asiallisen tiedottamisen joukkoon ujutetaan aina vain enemmän petollista
informaatiota, ennen kaikkea aitoa hengellistä maailmaa ja uskoa vastaan.
Tilalle tarjotaan ennen näkemättömän piilotajuisella tavalla vieraita
uskomuksia, mikä on yksi suurimmista ristiriidoista nykyisessä ajassa. Suurin
osa ihmisistä ei enää omien sanojensa mukaan usko tuonpuoleiseen eikä Jumalaan,
mutta silti entistä selvemmin korostus siirtyy mitä erilaisimpiin henkimaailman
ilmiöihin ja tapahtumiin. Aitoa uskoa hävetään ja pilkataan, mutta
henkiparantajat ja meediot saavat yhä enemmän kannatusta ja kuulijoita!
”Ajatelkaa
häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan,
ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne.”
On aika keskittää henkiset ja hengelliset
voimavaramme tärkeimpään voimanlähteeseemme. Uskomme on riippuvainen siitä, kuinka
se saa ohjata mieltämme ja ajatuksiamme oikeisiin kohteisiin. Me puhumme aina
siitä, mikä on meille sillä hetkellä tärkeintä. Jos olemme rakastuneet, puhumme
rakkautemme kohteesta. Keneen on tämän ajan uskovainen rakastunut, kenestä hän
puhuu, kuka saa hänen huomionsa? Yhä vielä on yksi Henkilö ja yksi Nimi yli
kaiken luodun ja taivaallisenkin. Hän ei ole milloinkaan halunnut meidän
antavan kunniaa sen paremmin luodulle kuin enkeliolennollekaan.
”Ja minä,
Johannes, olen se, joka tämän kuulin ja näin. Ja kun olin sen kuullut ja
nähnyt, minä lankesin maahan kumartuakseni sen enkelin jalkojen eteen, joka
tämän minulle näytti. Ja hän sanoi minulle: ’Varo, ettet sitä tee; minä olen
sinun ja sinun veljiesi, profeettain, kanssapalvelija, ja niiden, jotka ottavat
tämän kirjan sanoista vaarin; kumartaen rukoile Jumalaa’.” (Ilm. 22).
Nyt joulun odotuksen aikana keskittykäämme
ajattelemaan Häntä, joka kaiken on meille ansainnut. Tiedämme toki, ettei
ensimmäinen joulu ollut tähän aikaan vuodesta, ja että juuri mikään
joulunvietossa ei perustu Jumalan Sanaan. Kunnioittakaamme kuitenkin
lähimmäistemme näkemyksiä ja antakaamme tämän ajan herätellä
lähimmäisenrakkautta itse kussakin. Joulupukki jääköön omaan arvoonsa
tonttuineen ja poroineen, iloitkaamme iloitsevien kanssa ja murehtikaamme
murehtivien kanssa. Ulkonaiset asiat eivät meitä vahingoita, ja ajatelkaamme
sen sijaan näkymättömiä ja ennen kaikkea Herraamme Jeesusta Kristusta!
Kerro tästä sivustostamme tutuille ja tuntemattomille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti