Ajatelkaa Häntä! osa2

”Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne.” (Hebr. 12)

Kysyin edellisessä kirjoituksessa:

Mikä vaikuttaa päivittäiseen elämäämme eniten? Miten arvioimme kaikkea tapahtuvaa ja kohtaamaamme?

Emme tule edes ajatelleeksi, kuinka paljon ajatuksemme vaikuttavat päivittäiseen elämäämme! Ei kovin lennokas ajatus, mutta totta. Päivittäiset ajatukset merkitsevät kullekin päivälle ja tulevaisuudellemmekin uskomattomassa määrin. Useimmiten on totta, että me ajattelemme sitä, mikä meille on tärkeintä. Siksi ei ole aivan samantekevää mitä mielessämme kulloinkin liikkuu. Ajatuksemme eivät ole vain joitakin mielenliikkeitä, vaan ne vaikuttavat koko olemukseemme, kehoommekin. Puhunkin usein kehollistuneista mielenterveyden ongelmista. Mielemme vaikuttaa kehomme toimintaan enemmän kuin mitä viime vuosikymmeninä on käsitetty. Aikanaan sveitsiläinen Paul Tournier kiinnitti huomiota näihin asioihin. Samoin teki Martti Paloheimo siinä määrin, että sai kokea melkoista vastustusta ja vähättelyä.

Ajatuksemme ja haaveemme ohjaavat meitä hyvin suuressa määrin niiden määrittämään suuntaan, vaikka emme sitä usein panekaan merkille. Ajatukset ja toiveet ovat kuin eteemme lähetettyjä tunnustelijoita, joiden vaikutuksesta tapahtuu tai ei tapahdu tiettyjä asioita. Siksi meitä varotetaan vääränlaisesta epätoivosta ja masennuksesta. Uskomme on riippuvainen asenteistamme:

”Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy. Sillä sen kautta saivat vanhat todistuksen. Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä. Uskon kautta uhrasi Aabel Jumalalle paremman uhrin kuin Kain, ja uskon kautta hän sai todistuksen, että hän oli vanhurskas, kun Jumala antoi todistuksen hänen uhrilahjoistaan; ja uskonsa kautta hän vielä kuoltuaankin puhuu.” (Hebr.11).

Usko ei ole jokin irrallinen käsite, joka voidaan rajata muutamalla sanalla tai kirjaimella. Usko edellyttää kokonaisvaltaista mielenmuutosta ja sille antautuvaa ajatusmaailmaa. Usko ei katso näkyviin, vaan näkymättömiin. Se on täysin tietoinen eri maailmojen rajoista ja vaikutuksista. Me olemme ajallisia ja maallisia olentoja, joille kuitenkin on tarjottu uskon lahja. Kuinka merkittävällä tavalla selventävä onkaan lainaus Vanhasta Liitosta:

”’Voi, herrani, mitä me nyt teemme?’ Hän sanoi: ’Älä pelkää, sillä niitä, jotka ovat meidän kanssamme, on enemmän kuin niitä, jotka ovat heidän kanssansa’. Ja Elisa rukoili ja sanoi: ’Herra, avaa hänen silmänsä, että hän näkisi’. Ja Herra avasi palvelijan silmät, ja hän näki, ja katso: vuori oli täynnä tulisia hevosia ja tulisia vaunuja Elisan ympärillä. Kun viholliset sitten tulivat häntä vastaan, rukoili Elisa Herraa ja sanoi: ’Sokaise tämä väki’.” (2.Kun.6).

Ajatelkaa Häntä, ajatelkaa näkymätöntä maailmaa, joka yhä vielä on aivan käsituntumassa, vaikka emme sitä näe tai tunne! Me elämme ajassa, josta Herramme lausui melko selvän arvionsa, jota liian monet vähättelevät:

”’Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?’ Niin hän puhui vielä muutamille, jotka luottivat itseensä, luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat muita…” (Luuk. 18).

Kohta käytännöllisesti katsoen koko tuntemamme kristillinen maailma luottaa itseensä kaiken vallitsevan hengellisyyden keskellä. Tämä selittää miksi Herra ei aikanaan ole tunnistava monia suuria tekoja tehneitä. Olemme siis uskomme kanssa melko yksin, ja nyt tässä ajassa meiltä kysytään, tahdommeko mekin mennä pois? Usko ei yleensä enää ole raamattuun perustuvaa uskoa, vaan hurskasta toiveajattelua, omien näkemysten toteutumiseen tähtäävää suunnittelua. Ihminen ojentautuu oman järkensä mukaan, koristellen kuitenkin kaiken toimintansa sanankohdilla ja hurskailla ajatuksilla. Itse asiassa ihminen pyytää nyt Jumalan siunausta Bileamin hengessä kaiken sellaisen ylle, minkä Tämä on selvästi kironnut!

Elämme ylenkatseen ajassa, koska ihmiset ovat ajatuksiltaan turhistuneet. Tämä tulee selvimmin julki tiedotusvälineissä, joiden asiallisen tiedottamisen joukkoon ujutetaan aina vain enemmän petollista informaatiota, ennen kaikkea aitoa hengellistä maailmaa ja uskoa vastaan. Tilalle tarjotaan ennen näkemättömän piilotajuisella tavalla vieraita uskomuksia, mikä on yksi suurimmista ristiriidoista nykyisessä ajassa. Suurin osa ihmisistä ei enää omien sanojensa mukaan usko tuonpuoleiseen eikä Jumalaan, mutta silti entistä selvemmin korostus siirtyy mitä erilaisimpiin henkimaailman ilmiöihin ja tapahtumiin. Aitoa uskoa hävetään ja pilkataan, mutta henkiparantajat ja meediot saavat yhä enemmän kannatusta ja kuulijoita!

”Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne.”

On aika keskittää henkiset ja hengelliset voimavaramme tärkeimpään voimanlähteeseemme. Uskomme on riippuvainen siitä, kuinka se saa ohjata mieltämme ja ajatuksiamme oikeisiin kohteisiin. Me puhumme aina siitä, mikä on meille sillä hetkellä tärkeintä. Jos olemme rakastuneet, puhumme rakkautemme kohteesta. Keneen on tämän ajan uskovainen rakastunut, kenestä hän puhuu, kuka saa hänen huomionsa? Yhä vielä on yksi Henkilö ja yksi Nimi yli kaiken luodun ja taivaallisenkin. Hän ei ole milloinkaan halunnut meidän antavan kunniaa sen paremmin luodulle kuin enkeliolennollekaan.

”Ja minä, Johannes, olen se, joka tämän kuulin ja näin. Ja kun olin sen kuullut ja nähnyt, minä lankesin maahan kumartuakseni sen enkelin jalkojen eteen, joka tämän minulle näytti. Ja hän sanoi minulle: ’Varo, ettet sitä tee; minä olen sinun ja sinun veljiesi, profeettain, kanssapalvelija, ja niiden, jotka ottavat tämän kirjan sanoista vaarin; kumartaen rukoile Jumalaa’.” (Ilm. 22).

Nyt joulun odotuksen aikana keskittykäämme ajattelemaan Häntä, joka kaiken on meille ansainnut. Tiedämme toki, ettei ensimmäinen joulu ollut tähän aikaan vuodesta, ja että juuri mikään joulunvietossa ei perustu Jumalan Sanaan. Kunnioittakaamme kuitenkin lähimmäistemme näkemyksiä ja antakaamme tämän ajan herätellä lähimmäisenrakkautta itse kussakin. Joulupukki jääköön omaan arvoonsa tonttuineen ja poroineen, iloitkaamme iloitsevien kanssa ja murehtikaamme murehtivien kanssa. Ulkonaiset asiat eivät meitä vahingoita, ja ajatelkaamme sen sijaan näkymättömiä ja ennen kaikkea Herraamme Jeesusta Kristusta!

 Kerro tästä sivustostamme tutuille ja tuntemattomille!