Rakastamme Jumalan lapsia

”Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste raiskaa ja missä eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta. Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi.” (Matt.6).

Mikä on kallein aarteemme ja mitä ajattelemme suurimman osan ajastamme ja elämästämme? Me näemme yleisen ajattelun tänä aikana, etenkin kun tiedämme maamme olevan suuri Yhdysvaltain ihailija. Katselin puoliväkinäisesti ohjelman, jossa kilpailtiin mahtavimmista jouluvaloista USA:ssa. Voittosumma oli 50 000 dollaria ja voittajan riemulla ei ollut rajoja. Kaikki tämä osoittaa mitä ihmisen mielessä liikkuu ja miten hän kaikin mahdollisin tavoin puolustelee käytöstään ja rikkauksien hankkimista. 

Eivät vielä milloinkaan aikaisemmin ole raha ja varallisuus merkinneet niin paljon kuin tässä ajassa. En voi yhä uudelleen olla ajattelematta Afrikan - matkaani, jonka aikana aloin tajuta jotakin todella merkittävää. Meidät toki tarkoituksella majoitettiin tavallisiin perheisiin, joten emme olleet monta yötä hotellissa. Jos olet joskus käynyt jonkin maalaistalon karjakeittiössä, voit käsittää millaisissa olosuhteissa asuimme viiden viikon ajan. Pimeällä ajalla pitkin seiniä ja kattoja ryömi kaikenlaisia liskoja ja hyönteisiä. Me kaikki olemme noihin ihmisiin verrattuna kuin miljonäärejä!

Ihminen osaa arvostaa hyviä asioita usein vasta sitten, kun on ne menettänyt. Kuinka kiitollisia meidän tulisikaan olla länsimaisissa olosuhteissa! Suurin osa lukijoistani näyttää olevan Yhdysvalloissa, joten he varmastikin tietävät mitä tarkoitan. Uskovaisen elämä perustuu kykyyn olla kiitollinen pienistä asioista, jotka kohtaamme päivittäin. Siten opimme myöskin huomioimaan lähimmäisemme, jotka vielä tänäänkin odottavat jonkinlaista huomaamista. Itse koen erittäin rohkaisevaksi jokaisen kadulla kohtaamani hymyn ja huomionosoituksen. Siksi pyrin koko ajan olemaan valppaana, jos mahdollisesti olisi tilaisuus sanoa muutama ystävällinen sana jollekin täysin vieraallekin ihmiselle.

Missä on meidän aarteemme, missä on sydämemme?

”Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus, on Jumalasta syntynyt; ja jokainen, joka rakastaa häntä, joka on synnyttänyt, rakastaa myöskin sitä, joka hänestä on syntynyt. Siitä me tiedämme, että rakastamme Jumalan lapsia, kun rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjänsä. Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat; sillä kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman; ja tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, meidän uskomme.” (1.Joh.5)

Käsitämmekö ylipäätään mikä aarre meillä on toisissa jumalanlapsissa? Meidän ei tule olla Kainin kaltaisia, joka tuijotti vain omaan etuunsa ja oman jumalanpalveluksensa merkittävyyteen. Kainin mielen oli täyttänyt itse Pahuus, eikä sama ole meistä kaukana, jos emme ota vakavasti edellistä lainaustamme. On aivan turha vakuuttaa rakkauttamme Jumalaan, jos emme käsitä sukulaisuuttamme jokaisen Hänestä syntyneen kanssa. Jumalan selvä käsky on kautta pelastushistorian koskenut näitä asioita. Meidän tulee rakastaa Jumalaa yli kaiken, ja lähimmäistämme niin kuin itseämme. Jokainen terve ihminen pitää huolen itsestään, eivätkä asketismi ja itsensä ruoskiminen milloinkaan ole olleet Jumalan tarkoituksessa. Jumalan selvä käsky on tallennettuna meille selvin sanoin:

”Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut - että tekin niin rakastatte toisianne. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.” (Joh. 13).

Jos me vähänkään kunnioitamme Herramme viimeistä tahtoa, me pidämme mielessämme Hänen sanansa ja julkituodut ajatukset. Kuinka paljon onkaan kaikki tämä pyritty ohittamaan oman mielen järkeilyillä ja oikeaoppisuudella. Mikä tässä käskyssä on uutta? ”Niin kuin minä olen teitä rakastanut!” Meitä ei käsketä rakastamaan niin kuin itse hyväksi näemme, vaan tässäkin suhteessa Hän kelpaa ainoaksi esimerkiksemme. Hänessä Isän alkuperäinen Rakkaus tuli esiin tuona aikana, ja tulee yhä edelleenkin siellä, missä ihminen on antautunut ja luovuttanut pois oman tahtonsa, ei ihmisten, vaan Herransa edessä. Siksi meidän tulee rukoilla, että Hänen tahtonsa tapahtuisi maan päällä, meissä, ja meidän kauttamme. Siksi meidän tulee ajatella Häntä ja Hänen olemustaan. Vain siten voimme muuttua päivä päivältä enemmän Hänen kaltaisekseen, niin että polkumme ei ole pimeyttä, vaan niin kuin aamurusko, joka kirkastumistaan kirkastuu sydänpäivään asti. Ei ole mitään mahdollisuutta pysähtyä paikalleen ja kaivautua lahjoineen maan sisään.

Nyt on meidän aikamme lähestyä Herraa, niin Hänkin lähestyy meitä. Hän ei kuitenkaan tahdo tulla samaistetuksi vihamielisen käyttäytymisemme kanssa, joka on saanut aikaan niin valtavasti pahaa kautta kristillisyyden. Meidän tulee osoittautua Hänen Hengessään oleviksi, jos kerran olemme Hänen lapsiaan.