Atomisuoja höyhenistä

”Te olette minun todistajani, sanoo Herra, minun palvelijani, jonka minä olen valinnut, jotta te tuntisitte minut ja uskoisitte minuun ja ymmärtäisitte, että minä se olen. Ennen minua ei ole luotu yhtäkään jumalaa, eikä minun jälkeeni toista tule. Minä, minä olen Herra, eikä ole muuta pelastajaa, kuin minä. Minä olen ilmoittanut, olen pelastanut ja julistanut, eikä ollut vierasta jumalaa teidän keskuudessanne. Te olette minun todistajani, sanoo Herra, ja minä olen Jumala. Tästedeskin minä olen sama. Ei kukaan voi vapauttaa minun kädestäni; minkä minä teen, kuka sen peruuttaa?” (Jes.43).

 ”Älkää entisiä muistelko, älkää menneistä välittäkö. Katso, minä teen uutta; nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? Niin, minä teen tien korpeen, virrat erämaahan. Minua kunnioittavat metsän eläimet, aavikkosudet ja kamelikurjet, koska minä johdan vedet korpeen, virrat erämaahan, antaakseni kansani, minun valittuni, juoda. Kansa, jonka minä olen itselleni valmistanut, on julistava minun kiitostani.” (Jes. 43).

Meidän Herramme on yhä vielä sama, vaikka joutuukin kätkeytymään tämän maailman viisailta ja ymmärtäväisiltä. Nyt joutuukin kysymään, onko Jumalaamme missään ajassa pilkattu niin laajamittaisesti kuin tässä ajassa. Meidän pelkät tekomme ja asenteemme saattavat johtaa pilkkaamisen lisääntymiseen, koska ihmiset arvostelevat meidän elämäämme enemmän kuin puheitamme. Me emme varmastikaan valtaenemmistön mielestä ole ottaneet asiaamme todesta, vaan kohta oikeastaan jokainen vieras uskontomuoto toimii näkyvämmin ja uhrautuvaisemmin kuin ns. kristillinen seurakunta!

Herramme on selvästi ilmoittanut olevansa halukas lähestymään meitä, kunhan me vain olemme halukkaita etsiytymään lähemmäksi Häntä. Me olemme aina puhuneet uuden odottamisesta, mutta kokemukseksi asti se on hyvin harvoin päässyt.

Olemme nyt aivan uuden vuoden kynnyksellä ja automaattisesti teemme jonkinlaista sisäistä inventaariota tietoisesti tai tiedostamatta. Tietynlainen jumalallinen pelko lähestyy meitä vielä rakkaudellisesti, muistuttaen Jumalamme olevan vielä täsmälleen sama kuin aikaisemminkin. Hän on yhä kiinnostunut luoduistaan, mutta siinä määrin kuin nämä selvästi kääntävät selkänsä Hänelle, samassa määrin Hän kätkeytyy, osaltaan ihmisen itsensä aikaansaamien esteiden taakse! Ei ole sen sokeampaa ihmistä kuin sellainen, joka keskellä päivää auringonpaisteessa sulkee silmänsä ja väittää ettei aurinko paista!

Yksi asia ainakin on selvä. Ensi vuoden aikana tulemme tarvitsemaan Herraa enemmän kuin aikaisemmin. Siitä huolimatta kaikkialla tavalla tai toisella hoetaan entistä voimallisemmin:

”Nyt on rauha, ei hätää mitään!” (1.Tess.5)

Tämä on varmaankin eniten korviini tarkoitettu ajatus menneiden viidenkymmenen vuoden ajalta. Ehkä juuri sen vallattua ihmisten ajatukset laittomuus on löytänyt halkeaman kristikunnan suojauksesta ja vallannut vähitellen aina vain enemmän alaa. Kaikkea ikävää on pyritty siirtämään eteenpäin Hiskian hengessä:

”Hiskia sanoi Jesajalle: ’Herran sana, jonka olet puhunut, on hyvä’. Sillä hän ajatteli: ’Onpahan rauha ja turvallisuus minun päivinäni’.” (2.Kun.20).

Meidän tehtävämme ei ole lietsoa pelkoa, vaan Sanan kautta asettaa ihmiset tosiasioiden eteen. Meille ei ole varattuna väestösuojaa sen paremmin kotona kuin yhteiskunnankaan puolesta. Ainoa todellinen atomisuojamme on tehty höyhenistä, eli etsimme turvaa Hänen siipiensä suojasta! Tehkäämme se niin kauan kuin Valkeus vielä loistaa keskellämme, salassa tältä maailmalta. Maallinen kehomme on joka tapauksessa katoava jossakin vaiheessa, mutta iankaikkinen perusolemuksemme jatkaa elämäänsä tuon puoleisessa. Pitäkäämme siis siitä huolta kuin silmäterästämme. Perustautukaamme aivan uudella tavalla Jumalan Sanaan, joka kaikesta pilkasta huolimatta pysyy iankaikkisesti. Älkäämme välittäkö siitä, mitä pilkkaajat sanovat, vaan luottakaamme Herraamme!

”Kun he sanovat: ’Nyt on rauha, ei hätää mitään’, silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon. Mutta te, veljet, ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät niinkuin varas; sillä kaikki te olette valkeuden lapsia ja päivän lapsia; me emme ole yön emmekä pimeyden lapsia. Älkäämme siis nukkuko niinkuin muut, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit.”