Taivaallista musiikkia

Joulun edellä on satelliittitelevisiosta tullut suuri määrä joulukonsertteja Bibel - kanavalta. Nämä on nauhoitettu Rotterdamissa, Hollannissa. Valtavan suuressa salissa on kai muutama tuhat ihmistä, joista kuorolaisia lähes tuhat. Säestäjänä toimii suuri orkesteri pianoineen ja urkuineen. Mikä minuun on tehnyt suuren vaikutuksen ja tekee juuri nytkin yhden konsertin kuuluessa kovalevyltä, on se kuinka mahtavaa on, että niin suuri joukko pystyy ja haluaa toimia sopusoinnussa ja täydellisessä harmoniassa. Osa musiikista on yhteislauluja yleisön kanssa.

Kuorossa ja orkesterissa jokaisella on oma tehtävänsä äänensä ja soittimensa mukaisesti. Arvokkuus ei perustu soittimen kokoon eikä äänekkyyteen, vaan jokaisen edessä oleviin nuotteihin, joita lahjakkaimmat eivät tarvitse ollenkaan, sävelkulun soidessa heidän sisimmässään.

Mihin perustuu tällaisen musiikkitilaisuuden harmonia ja kauneus? Siihen, että jokainen hoitaa oman osuutensa yhteisten sääntöjen puitteissa. Omalla tavallaan asiaa tuntematon säälii esim. patarumpujen ja lautasten soittajia, jotka ehkä vain kerran muutaman sekunnin ajan pääsevät osoittamaan taitoaan musiikkikappaleen aikana. Eniten sääliä kai saavat huilunsoittajat, joiden soittimen ääni kantautuu hyvin vähän muiden soitinten joukosta. Kuitenkin kaikki tämä tekee esityksestä nautittavan. Tärkeintä ei ole jonkun soittajan erinomainen esiin nouseminen, vaan yhteisen esityksen kokonaisuus!

En ole niinkään musiikin tuntija, mutta kaiken melodisen musiikin rakastaja. Katsellessani noita laulajia ja soittajia en voi olla rinnastamatta kaikkea meidän uskovaisten elämään, etenkin kun suuri osa lauluista on hengellispohjaisia. Tietynlainen murhe täyttää sisimpäni ajatellessani ns. seurakuntaelämää kaikkialla. Missä on vastaavanlainen harmonisuus ja yhteishenki? Miksi ei joukossamme synny vastaavanlaista nautittavaa kuultavaa, joka vetäisi puoleensa ihmisiä? Miksi jokaisella näyttää olevan erilaiset, nuotit ja juuri kukaan ei edes katso tahtipuikkoa heiluttavan orkesterinjohtajan puoleen?

Miksi orkestereissamme on vain patarumpuja, lautasia, suuria torvia (torvia joka suhteessa), ja miksi kaikki paikalla olevat suorittavat yksinlaulunsa yhtä aikaa? Eikö ole jo aika todeta kaiken esittämämme vain karkottavan kaikki kuulijat, jotka pakenevat korviaan pidellen? Ei kai meidän ole odotettava ikuisuuteen asti saadaksemme kuulla hengellisissä piireissä jotakin vastaavaa, kuin mikä nyt kaikuu korviini Rotterdamista? Joukkoon mahtuu kaikennäköisiä ja kokoisia ihmisiä, osa jollakin tavoin vammaisiakin, mutta koska he kaikki noudattavat edessään tai mielessään olevia nuotteja, on kuultu todella nautittavaa. Yksilön arvokkuus ja merkitys siis perustuu yksimielisyyteen ja halukkuuteen tehdä jotakin merkittävää yhdessä!

Miksi kirjoittaa tällaista, kun ei itsekään ole rehellisesti sanottuna koskaan todella päässyt kokemaan sitä, mitä on tehdä jotakin aidosti yhdessä toisten kanssa? Oma kuulo on melkein tuhoutunut kaikkien patarumpujen ja suurten torvien keskellä, niin että nyt kuulemani musisointi Hollannista melkein saa itkemään. En sääli muutamia solisteja, jotka saavat esiintyä vain pienen osan koko juhlasta. Onneksi ei ole entinen tuttavapiirini tuolla paikalla, sillä kuoron vaietessa ja solistin aloittaessa moni uskoisi olevan oikea hetki esittää mielestään niin tärkeä laulu!

En oikeastaan edes halua muistella kaikkea sitä häpeää, mikä on itsenikin ylle tullut entisaikaisten esiintymisten johdosta. Kuinka vähän onkaan esiintyjiä arvostettu ja pyritty vaimentamaan heidän osuutensa omalla ”hengellisellä” paremmuudella! Onneksi kaikkea kakofoniaa ja uskomatonta sekametelisoppaa ei ole tallennettu suuremmassa määrin kuultavaksemme. Pelottavinta vain on se, että kaikki on tallennettuna mitä herkimmillä mikrofoneilla ja tallennuslaitteilla jumalalliseen arkistoon, ja joidenkin on aikanaan pakko kuulla kaikki aikaansaannoksensa ajan tuon puolen kaiuttimista! Jumala armahtakoon meitä solisteja ja soittajia, niin että vielä ennen Herran tulemista tämä maailma voisi kuulla taivaallisen sopusoinnun musiikkia!