Tapaninpäivänä

Nyt jouluaikana on tullut Saksan televisiosta useita ”hengellisiä” dokumentteja, kuten Pietarista juuri äsken. Aikanaan kaikki hengellisyys ikään kuin hukutettiin kunkin tapahtuman paikalle pystytettyyn rakennukseen, milloin vaatimattomampaan, milloin Pietarin kirkon kokoiseen. Hengellisiä asioita siis arvostettiin omalla tavallaan, vaikka itse Israelin matkoilla olin suorastaan tyrmistynyt kaikesta rakennuksellisuudesta. Tarvitsi todella silloin niin kuin nytkin oikein ponnistaa saadakseen mieleensä aidon vaikutelman alkuperäisestä tapahtumasta!

Meille on siis tällaisella tavalla säilytetty historiaa ja hengellisyyttä aikaa ja vaivaa säästämättä. Kustannuksiakaan ei ole ajateltu asian tärkeyden johdosta. Mieleen nousee vain koko ajan kysymys siitä, tuleeko juuri kukaan enää ajatelleeksi kaiken alkuperää, todellista ja alkuperäistä tarkoitusta? Todetaan kyllä Pietarin saavutukset Evankeliumin levittäjänä, ja koska hän on niin tärkeä henkilö suurimmalle kirkkokunnalle, ei hänestä juurikaan lausuta epäileviä ajatuksia. Dokumentissa kuitenkin päällimmäiseksi jäivät erilaiset rakennelmat ja Rooman palo. Pietari varmaankin kääntyisi haudassaan jos joutuisi näkemään nykyisen tilanteen. Onneksi tätä piinaa ei hänen tarvitse kohdata, koska aikanaan maan päällä koetut kärsimykset riittävät hänelle.

Miksi kaiken kaikkiaan ihmisellä on niin suunnaton tarve sitoa kaikki hengellinen rakennelmiin ja mitä ihmeellisimpiin historiaan sidottuihin tapahtumiin, joilla ei useinkaan todellisuudessa ole mitään tekemistä alkuperäisen asian kanssa? Jumalan Valtakunta ei todellakaan tule näkyvällä tavalla, vaan se on sisäisesti aidosti uudestisyntyneissä ihmisissä. Seurakunta ei alkuperäisen olemuksensa mukaisesti ole milloinkaan ollut jokin rakennus, vaan se koostuu eri paikoilla olevista uskovaisista.

En kerta kaikkiaan jaksa tympääntymisen johdosta katsoa niitä aina vain lisääntyviä dokumentteja, joilla on hengellinen leima, mutta jotka kaikki pyrkivät mitä erilaisimmilla tavoilla murentamaan uskoa ja herättämään epämääräistä epäilystä kaiken aidon hengellisyyden alueella. Esim. eräässä dokumentissa tiedemiehet järkiperäisen pohdiskelun perusteella yhdistelivät tietyn ajan tapahtumia toisiinsa, pyrkien osoittamaan Jeesuksen hyvinkin mahdollisesti palvelustehtäväänsä edeltävinä vuosina olleen radikaali kapinallinen, joka pyrki murtamaan roomalaisen vallan! Heidän ajatuksensa kulkevat rakennusten ja mitä erilaisimpien oletettujen historian tapahtumien puitteissa, ilman minkäänlaisia aitoja todisteita. Tässä kohden toteutuu nyt Raamatun Sana aivan ennenäkemättömällä tavalla. Ihminen uskoo päivä päivältä yhä enemmän omaan järkeensä, ja on saavuttanut inhimillisen ajattelun huipun, käsittämättä ollenkaan kuinka suuresti kaikki perustuu olettamuksiin. Koko tämän päivän ajattelu on johtanut ennen näkemättömän suureen määrään paradigmoja, eli todistamattomia uskomuksia, joita pidetään totena ilman uskottavia todisteita.

Tämän hetken hengellinen kutsu ja herätyshuuto haluaa kiinnittää huomiomme Häneen, joka yhä vielä on Tie, Totuus ja Elämä! Tässä on lyhykäisyydessään meidän historiamme ja rakennustaiteemme! Ihminen on ensisijaisesti tarkoitettu Herran temppeliksi, Pyhän Hengen asuinsijaksi. Kaikki ulkonainen saattaa olla puhuttelevaa ja kaunistakin, mutta samalla eksyttävää ja harhaanjohtavaa, vieden mielenkiintomme toissijaisiin asioihin, mikä ei ole yhtään sen vaarattomampaa kuin suoranainen eksytys. Tämän maailman muoto on katoamassa ja ainoa lohtumme kaiken keskellä on Herramme lupauksissa olla sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.

”Kuka on tämän tehnyt ja toimittanut? Hän, joka alusta asti kutsuu sukupolvet esiin: minä, Herra, joka olen ensimmäinen ja viimeisten luona vielä sama.” (Jes.41).

Kaikki muuttuu aivan uskomattomalla tavalla, ja moderni henki tekee kaikkensa tuhotakseen kaiken aidon hengellisyyden, tarjoten tilalle käytännöllisesti katsoen mitä tahansa hengellisen leiman omaavaa, mutta mikä on vain jumalisuuden ulkokuorta, kieltäen kaiken aidon Jumalan Voiman. Mikään ei muutu helpommaksi, mutta jumalanlapselle on vielä varattuna aito hengellinen ulottuvuus, joka perustuu uskoon ja luottamukseen, siihen näkymättömään maailmaan, joka vielä ympäröi meitä kaikkialla, minne sitten kuljemmekin.

”Ja hänen palvelijansa sanoi hänelle: ’Voi, herrani, mitä me nyt teemme?’ Hän sanoi: ’Älä pelkää, sillä niitä, jotka ovat meidän kanssamme, on enemmän kuin niitä, jotka ovat heidän kanssansa’. Ja Elisa rukoili ja sanoi: ’Herra, avaa hänen silmänsä, että hän näkisi’. Ja Herra avasi palvelijan silmät, ja hän näki, ja katso: vuori oli täynnä tulisia hevosia ja tulisia vaunuja Elisan ympärillä.” (2.Kun.6).

Mitä me nyt teemme? Me luotamme Herraamme ja hengen silmin pyrimme näkemään kaiken sen hengellisen rikkauden, joka on varattuna meille jo tässä ajassa!