Tunnetaanko sinut?

”Ja Jumala teki ylen voimallisia tekoja Paavalin kätten kautta, niin että vieläpä hikiliinoja ja esivaatteita hänen iholtansa vietiin sairasten päälle, ja taudit lähtivät heistä ja pahat henget pakenivat pois. Myöskin muutamat kuljeksivat juutalaiset loitsijat rupesivat lausumaan Herran Jeesuksen nimeä niiden ylitse, joissa oli pahoja henkiä, sanoen: ’Minä vannotan teitä sen Jeesuksen kautta, jota Paavali julistaa’. Ja niiden joukossa, jotka näin tekivät, oli myös erään juutalaisen ylipapin, Skeuaan, seitsemän poikaa; mutta paha henki vastasi heille sanoen: ’Jeesuksen minä tunnen, ja Paavalin minä tiedän, mutta keitä te olette?’ Ja se mies, jossa paha henki oli, karkasi heidän kimppuunsa, voitti heidät toisen toisensa perästä ja runteli heitä, niin että he alastomina ja haavoitettuina pakenivat siitä huoneesta.” (Apt. 19).

Olemme lainanneet tätä sanankohtaa useammankin kerran. Emme ole kuitenkaan vielä rinnastaneet sitä tämän kanssa:

”Sen jälkeen kuin perheenisäntä on noussut ja sulkenut oven ja te rupeatte seisomaan ulkona ja kolkuttamaan ovea sanoen: 'Herra, avaa meille', vastaa hän ja sanoo teille: 'En minä tunne teitä enkä tiedä, mistä te olette'. Silloin te rupeatte sanomaan: 'Mehän söimme ja joimme sinun seurassasi, ja meidän kaduillamme sinä opetit'. Mutta hän on lausuva: 'Minä sanon teille: en tiedä, mistä te olette. Menkää pois minun tyköäni, kaikki te vääryyden tekijät.'” (Luuk. 13)

Näiden kahden sanankohdan viesti on vakavampi kuin mitä kukaan on halukas ajattelemaan. Ne aivan erikoisella tavalla korostavat henkilökohtaisen suhteemme merkitystä, ei uskontoon ja hengellisiin asioihin, vaan Herraamme Jeesukseen Kristukseen. Meidät halutaan herättää mitä erilaisimmista kuvitelmista ja uskomuksista kohtaamaan todellisuus sellaisena kuin se on jumalallisessa järjestyksessä säädetty.

Lukemattomat ihmiset ovat vakuuttuneita hengellisen toimintansa merkityksestä ja luotettavuudesta, mutta jokin ei ole aivan siten kuin pitäisi, koska meitä tällaisella tavalla varotetaan tulevasta pettymyksestä, kaiken merkittävän ja kaikin tavoin aidolta näyttävän jumalanpalveluksen jälkeen. Ihmiset kohtaavat tilanteen, jossa he ovat jääneet ulkopuolelle vastoin kaikkia uskomuksiansa ja vakuuttuneisuuttansa. Heillä on selvä hätä suljetun oven ulkopuolella, rinnastettavissa Nooan aikaan, kun Herra itse oli sulkenut oven arkkiin. Onko hengellisyytemme ja uskovaisuutemme sellaisella tasolla, että joudumme palauttelemaan mieleemme kaikkea suorittamaamme ja selittelemään kaikkinäkevien silmien edessä todellisia tarkoituksiamme ja pyrkimyksiämme?

Nuo ihmiset eivät totisesti odottaneet jotakin tällaista kohtaavansa, ja hämmästys ja suoranainen pelästys ovat sitä luokkaa, että sen tulisi herätellä meidät ajattelemaan todella vakavasti hengellistä perustaamme ja luottamuksemme kohdetta. Riittää kun myöhästyy vähän, jos juna tai auto on jo lähtenyt. Ajatelkaamme sitä, myöhästyminen on pois jäämistä, vaikka se perustuisi kuinka lyhyeen hetkeen tahansa!! Väärinkäsitys on väärinkäsitys, ja sillä on seuraamuksensa, jos erehdys on saattanut meidät väärälle tielle ja aivan väärään suuntaan.

Jotta me emme joutuisi selittelemään ja korostamaan hyviä aikomuksiamme ja näkemyksiämme elämämme vakavimmassa tilanteessa, on meidän eteemme tuotu kautta aikojen mitä vakavimpia varoituksia. Tässä on niistä yksi, sillä se tekee tyhjäksi kaiken inhimillisen ponnistelun ja hyvät aikomukset, joista jo kansallinen sananlasku toteaa, että tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla!

Jotkut ihmiset, Jumala armahtakoon, joutuvat kohtaamaan tilanteen, jossa heidän korvansa saavat kuulla jotakin täysin odottamatonta ja järkyttävää, mutta ei kuitenkaan edeltä täysin tiedostamatonta. Jokin aavistus on jokaisella ollut jossakin elämänsä vaiheessa, mutta sitä ei ole tahdottu ottaa vakavasti. Jumala varottaa tavalla ja toisella, niin ettei kukaan voi sanoa jääneensä ilman jonkinlaista ennakkotietoa.

”En minä tunne teitä enkä tiedä, mistä te olette!”

”Mehän söimme ja joimme sinun seurassasi, ja meidän kaduillamme sinä opetit.”

Vastaavanlaista saamme lukea:

”Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään. Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?' Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'. Sentähden on jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, verrattava ymmärtäväiseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi.” (Matt.7).

Sanankohdistamme voimme tehdä johtopäätelmän, joka ravisuttaa meitä perustuksia myöten. Aivan ilmiselvästi nämä todella julman tuntuiset sanat lausutaan ns. menestysteologisen hengen vallassa oleville ihmisille. Miksi Herramme ylipäätään sallii näin laajakantoisia eksyttäviä ja harhaanjohtavia kehityksiä siinä määrin, että omalla tavallaan kirjoittajakin suorastaan vapisee? Ihmiset huutavat Herra, Herra ja vetoavat Hänen nimeensä, mutta mitä sisältää tämän nimen käyttäminen todellisuudessa? He ovat mielestään tehneet kaiken Hänen nimessään, saaden tapahtumaan todella merkittäviä asioita, jotka ovat yhdistettävissä näkyvimpiin missiotapahtumiin koko maailmassa.

Olemme aivan ymmällämme näiden asioiden ja Herran puheen edessä. Mitä meidän tulee ajatella ja mitä voisimme tehdä välttääksemme kuulemasta tällaisia sanoja elämämme kriittisimmällä hetkellä? Jos kerran kaiken tällaisen tapahtuminen on mahdollista henkilöiden kautta, joita Herra kieltää milloinkaan tunteneensa, saati sitten tietävänsä mistä he tulevat, niin emmekö ole aivan hukassa kaiken näkemämme ja kuulemamme keskellä? Tilannehan on aivan käsittämättömän vakava ja pelottavakin!

Mistä löydämme nyt rauhan sieluillemme ja oikean käsityksen aivan käsittämättömässä tilanteessa? Vastaus ilmeisestikin sisältyy lauseeseen, jota olemme jo lukemattomia kertoja lainanneet, pääsemättä kuitenkaan tällaisiin hengellisiin syvyyksiin:

”Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään!”

Ajatuksiini tulee jälleen kerran erikoisella tavalla kohta Vanhasta Testamentista:

”Haluaako Herra polttouhreja ja teurasuhreja yhtä hyvin kuin kuuliaisuutta Herran äänelle? Katso, kuuliaisuus on parempi kuin uhri ja tottelevaisuus parempi kuin oinasten rasva. Sillä tottelemattomuus on taikuuden syntiä, ja niskoittelu on valhetta ja kuin kotijumalain palvelusta. Koska sinä olet hyljännyt Herran sanan, on myös hän hyljännyt sinut, etkä sinä enää saa olla kuninkaana.” (1.Sam.15).

Herramme sanoi edellä:

”…vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon…”

Edellä olevasta voimme tehdä johtopäätelmän, joka hämmästyttää todella monia. Toiminnassa saattaa tapahtua jokainen asianomaisten luettelema asia: ”…emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?”

Ja silloin minä lausun heille julki: ”Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät!”

Miten on mahdollista sijoittaa nämä kaksi asiaa samaan asiayhteyteen? Nyt ovat vastakkain ihmisten oma todistus ja meidän Herramme todistus. Käsittämätön tulee ymmärrettäväksi nimenomaan sen kautta, mistä en ole kai kenenkään koskaan kuullut puhuvan tai saarnaavan. Hedelmistään heidät tunnetaan! Miksi Herramme sallii kaiken näennäisen jumalanpalveluksen ja petoksen, joka saa niin suuren määrän ihmisiä pettymään, ja mikä vapisuttaa meidänkin jokaisen perustuksia sellaisella tavalla, että on pakko huutaa armoa Häneltä, joka meidät jokaisen tuntee! Meille tulisi olla todella selvittävää sen, mitä meille on kerrottu toisaalla:

”…sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin…” (Matt.5).

Näennäiset siunaukset ja erikoiset merkit eivät välttämättä merkitse ihmisen aitoutta ja todellista jumalallista kutsumusta. Ihmisen kautta voi tapahtua mitä erilaisimpia asioita ja suoranaisia ihmeitäkin, mutta ne eivät ole asia, jonka varaan voitaisiin heittäytyä ja perustaa iankaikkinen elämänsä. Ihmisen hedelmä eivät siis ole mitä erilaisimmat seurausilmiöt, tunnusteot, vaan ihmisen todellinen olemus tulee esiin hänen asenteessaan Jumalan tahtoon ja hengellisen rakennuksen perustuksiin. Rakennus ja toiminta voivat todistaa jostakin aivan tavattomasta, mutta jos ei koko sydämestään ole noudatettu Jumalan tahtoa, ja kaikki ei perustu Kristus-kalliolle, on näyttävinkin hengellinen rakennelma jossakin vaiheessa pettävä.

Saulin vallannut henkivalta saa ihmiset toimimaan uskonnollisesti, ja hengelliset kriteerit näyttävät olevan oikeat, mutta jos Jumalan tahto ja suunnitelma eivät ole ensimmäisellä sijalla, ollaan aivan samassa asemassa kuin Saul aikanaan. Ei siis ole ihme jos kuullaan sanat:

”…menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät!”

Herramme on Kaikkitietävä ja Kaikkinäkevä, joten tulee oikealla tavalla ymmärtää Hänen Sanansa.

”En minä tunne teitä enkä tiedä, mistä te olette!”

Hänen sanansa julkituovat mitä vakavimman seikan hengellisessä elämässä. Emme tässä yhteydessä mene syvällisemmin tähän asiaan, mutta yksi asia tulee todella selväksi: Herra ei tunnusta heitä eikä heidän toimintaansa! Kuinka kauhistuttava asia! Hän ei ole heitä nimeltään kutsunut eikä omien sanojensa mukaan halua olla tekemisissä heidän kanssaan. Jumala armahtakoon meitä ikinä joutumasta tuollaiseen tilanteeseen! Menkää pois! Laittomuuden tekijät!

Tämä vie meidät apostolien aikaan, jossa myöskin toimi henkilöitä, joiden hedelmät paljastivat todellisen olemuksen. Meidän ei tule leikkiä tulen kanssa, sen paremmin Herran kuin ei erilaisten henkivaltojenkaan kanssa!

”Myöskin muutamat kuljeksivat juutalaiset loitsijat rupesivat lausumaan Herran Jeesuksen nimeä niiden ylitse, joissa oli pahoja henkiä, sanoen: ’Minä vannotan teitä sen Jeesuksen kautta, jota Paavali julistaa’. Ja niiden joukossa, jotka näin tekivät, oli myös erään juutalaisen ylipapin, Skeuaan, seitsemän poikaa; mutta paha henki vastasi heille sanoen: ’Jeesuksen minä tunnen, ja Paavalin minä tiedän, mutta keitä te olette?’”

Meille ei kerrota tarkemmin erilaisista tilanteista ja siitä, lähtivätkö henget näiden henkilöiden toiminnan kautta. Tirtyssä mielessä voitaisiin ajatella, että menestystä oli jossakin määrin, aivan kuten toisissa lainauksissamme ihmiset todistivat ainakin omasta mielestään tapahtuneista henkien pois ajamisesta. Todella merkittävä lause lainauksessamme on:

”Minä vannotan teitä sen Jeesuksen kautta, jota Paavali julistaa!”

Kuinka vaarallisella maaperällä nämä ihmiset olivatkaan! Nyt ymmärrämme vieläkin paremmin, miten voidaan käyttää oikeaa nimeä, mutta välimiehen kautta!  Herran nimessä tapahtuva toiminta ei ollut vaikuttamatta lukemattomiin ihmisiin, jotka eivät kuitenkaan olleet halukkaita suostumaan vaadittavaan hengelliseen prosessiin kääntymyksineen ja uudestisyntymisineen. Ihmiset vain omaksuivat hengellisiä toimintoja ilman sisäistä vakaumusta ja Herran Jeesuksen Kristuksen tuntemusta. Kuinka paljon vannotetaankaan tänä päivänä sen Herran kautta, jota mitä erilaisimmat julistajat tuovat esiin, sekä oikeat että väärätkin. Millaisia kierteitä tämä kaikki voikaan aikaansaada, saattaen ihmiset hämmennyksiin, niin että on itsestään selvää laittomuuden valtaan pääsy ja rakkauden kylmeneminen!

Meidän tehtävämme ei ole liiaksi tuoda esiin pimeyden maailman puolta. Todetkaamme kuitenkin uskon vahvistukseksemme vielä sekin seikka, jonka vihollisen voimat esiin toivat:

”Jeesuksen minä tunnen, ja Paavalin minä tiedän, mutta keitä te olette?”

Herramme ei tahdo tunnustaa ja tunnistaa laittomuuden tekijöitä, joiden hedelmät heidät paljastavat. Tulos kaikesta toiminnasta ei palvele Jumalan kunniaa ja Hänen asiaansa. Pimeyden voimat tuntevat Jeesuksen, tietävät Paavalista, mutta kysyvät lainahöyhenissä toimivilta korppikotkilta: Keitä te oikein olette?

Tutki näitä asioita sydämelläsi ja etsi lisää vahvistavia sanankohtia. Liiallinen selittäminen ei ole tarpeen! Pääasia on, että Herramme tuntee meidät joka hetki, ja oma merkityksensä on silläkin, että meistä tiedetään henkivalloissakin. Siksi saamme olla turvallisella mielellä!