Nimeltä tunnettu

”’Katso, minä olen antanut teille vallan tallata käärmeitä ja skorpioneja ja kaikkea vihollisen voimaa, eikä mikään ole teitä vahingoittava. Älkää kuitenkaan siitä iloitko, että henget ovat teille alamaiset, vaan iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa.’ Sillä hetkellä hän riemuitsi Pyhässä Hengessä ja sanoi: ’Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. Niin, Isä, sillä näin on sinulle hyväksi näkynyt’.” (Luuk.10).

Kuinka henkilökohtainen onkaan aito ja oikea suhde Herraamme!

Tämäkin kohta puhuu vallasta ja voimasta ja suojeluksesta. Meidän ilomme ei kuitenkaan tule perustua asioihin, jotka ovat katoavaisia, jos ei olemukseltaan, mutta ajallisesti.

Herra on antanut selvästi ja moneen kertaan ymmärtää, että Hän on nimeltä kutsunut meidät. Tämä asia on vahvistettu itse taivaisiin, eikä Hän omien sanojensa mukaan tahdo kadottaa yhtäkään meistä.

Meidän tulisi paljon enemmän pitää mielessämme ajatus, joka on äärimmäisen lohduttava kaiken tämän hetkisen ilmapiirin keskellä, jossa lauletaan joka puolella ylistystä ihmisen viisaudelle ja kehitykselle. Juuri tänään laskeutuu jonkinlainen mönkijä kaukaiselle taivaanpalaselle tarkoituksena selvittää maailmankaikkeuden syntyä. Halutaan löytää todisteita sille, että elämä maapallolle olisi tullut joistakin meteoriiteista. Kaiken takana on mieletön halu kieltää Jumala Luojana ja perustaa kaikki vajavaiselle ihmisymmärrykselle. 

Nyt kuitenkin liharuumiiseen tullut Herramme kiittää taivaan ja maan Luojaa siitä, että tärkeimmät asiat ovat paljastetut lapsenmielisille. Meillä ei siis ole mitään syytä alemmuudentunteelle, koska tämän maailman viisaus on hullutusta Luojan silmissä.

Mielenterveyden alalla puhutaan paradigmoista, jotka tarkoittavat uskomuksia, joilla ei ole mitään todistettua todellisuuspohjaa. Yksinkertaisesti on vain totuttu pitämään totena selvältä näyttäviä asioita, tutkimatta ollenkaan paikkansapitävyyttä. Kuinka paljon vastaavaa onkaan kaikessa tieteellisessä tutkimuksessa? Ihmiskunta todella järkyttyisi, jos sille paljastettaisiin totuus niin taloudellisista kuin tieteellisistäkin petoksista, joita ei ollenkaan haluta nähdä tai esittää sellaisina!

Yhtenä esimerkkinä pitäisin omaa intoani kalastukseen. Jos saisin tietää millaisissa paikoissa ajoittain olen matoani ja koukkuani liottanut, pitäisin itseäni melkoisena tomppelina. Jotkin tilanteet varmaankin muistuttavat kaivosta tai tynnyristä onkimista, mutta olen ollut onnellinen saadessani olla tässä mielipuuhassani. Voisin kuitenkin alkaa pitää jonkinlaisena oppina sitä, kun kerran pohjaonkeeni tarttui siimarenkaastansa uistin. Kuinka monta mahdollisuutta miljoonassa tällaisen toistumiseen on? Saan pohjaonkeen uistimen sen parin millin laajuisesta renkaasta!

Minä en ole tästä tapauksesta tehnyt mitään oppia tai tieteellistä tutkimusta, mutta jonkinlaisella ironialla seuraan uutisia erilaisista kallo- ym. luulöydöistä. Aikaisemmat olettamukset saavat tämän maailman viisaat tekemään johtopäätöksiä, jotka ovat yhtä sattuvia kuin että kehottaisin ihmisiä lähtemään ja toistamaan uistimen onkimisen.

Uskovaisena oleminen tässä ajassa ei ole todellakaan helppoa, ja jos emme tarpeellisessa määrin noudata Herramme sanoja, etsimme helposti onnea ja iloa elämäämme vääristä asioista. Meille on kylläkin annettu melkoinen ja osaltaan rajatonkin voima ja valta tietyissä asioissa, mutta senkään ei tulisi olla elämämme kantavana voimana. 

Kaikki epämieluisa kokemuksemme on tarkoituksellista ja palvelee parhaaksemme. Olemme kirjoittaneet kotkanpesästä ja asioista, jotka saavat meidät tuntemaan itsemme vieraiksi ja muukalaisiksi tämän maan päällä. Kuinka kaukaiselta tuntuukaan tänään tuo ilmapiiri, joka aikanaan sai meidät laulamaan rinta kohoillen: ”Täällä kuljen niin kuin vieras muukalainen päällä maan…” ym. vastaavia lauluja. ”Ei mulla kultaa, ei aarteita maan” tuntui silloin niin todelta, mutta tänään näitä lauluja ei juurikaan saa kuulla.

Onko meidän todellakin varmistettava maallinen elämä siinä määrin taloudellisella ajattelulla, että ajoittain mielemme huokaa raskautettuna varoituksesta huolimatta:

”Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa. Mutta pitäkää vaari itsestänne, ettei teidän sydämiänne raskauta päihtymys ja juoppous eikä elatuksen murheet, niin että se päivä yllättää teidät äkkiarvaamatta niinkuin paula; sillä se on saavuttava kaikki, jotka koko maan päällä asuvat. Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä.” (Luuk.21).

Jälleen kerran törmäämme tuohon henkilökohtaiseen asenteeseen, jota ei kukaan voi korvata: ”Pitäkää vaari itsestänne!” Sitä ei kukaan voi tehdä puolestamme, ei suurinkaan hengellinen johtaja. Kukaan ei voi valvoa puolestamme, vaan meidän on itse muistettava kutsumuksemme ja asemamme taivaisiin tallennettuna. Tähän väliin ei mahdu ketään välittäjää tai välimiestä tai - naista, vaan meidän tulee pitää huolta yhteydestämme Häneen, joka on uskomme alkaja ja täyttäjä. Kaikki ei meitä miellytä, mutta kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat. Me emme voi luovuttaa vastuutamme kenellekään luottamushenkilölle, sillä todellisuudessa sellaista ei ole olemassakaan hengellisellä alueella. Sen tähden on meille annettu oikeus aitoon ja todelliseen hengelliseen johdatukseen, josta vastaa, ei kukaan vähempi kuin Herramme Jeesuksen Kristuksen Oma Henki:

”Kaikki, mitä Isällä on, on minun; sentähden minä sanoin, että hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.” (Joh, 16).