Siihen asti kunnes…

Siihen asti kunnes…

On joitakin todella ristiriitaisia asioita meidän elämässämme. Katselin juuri dokumentin jumbojetin kuusivuotishuollosta, jossa suuri osa koneesta purettiin ja tutkittiin kaikki pienintä yksityiskohtaa myöten. Sanottiin, että onhan kysymys ihmishengistä. Ainakin viisi tuhatta osaa vaihdettiin kokonaan ja huollon jälkeen kone oli monessa suhteessa kuin uusi. Ihmisen mieli on siis todella ristiriitainen, kun tällaisissa maallisissa asioissa ei karteta kustannuksia, ja turvallisuutta ajatellaan pienintä yksityiskohtaa myöten, mutta kun pitäisi ajatella iankaikkista elämää ja pelastusvarmuutta, vallitsee aivan käsittämätön huolettomuus ja välinpitämättömyys.

Joudun usein ajattelemaan seurakunnan asennetta omiin huoltomiehiinsä ja naisiinsakin. Aika harva todella uskoo hengellisellä alueella oikeanlaiseen kenttä- ja huoltohenkilökuntaan, koska olemme tekemisissä hyvin paradoksaalisten asioiden kanssa. Omalla tavallaan on kaikki vastuu vyörytetty vähäisille, mutta hyvinkin näkyville viroille, papeille, diakoneille ja heidän johtajilleen. Toisaalta taas jossakin korostetaan hämäävässä määrin itse kunkin omaa vastuuta ja riippumattomuutta toisista ihmisistä. Eli jatkuvasti olemme tekemisissä hyvin ristiriitaisten näkemysten kanssa, niin ettei ole mikään ihme jos sormi menee monenkin vaeltajan suuhun ja silmät eivät enää tiedä minne päin katsoa. Totuus kulkenee kaiken puolessa välissä, niin että kumpikin näkemys on todella tärkeä omalla paikallaan. Seurakunnalliset virat ovat yhä vielä voimassa, ja yksittäinen ihminen kantaa todella suurta vastuuta löytääksensä totuudellisen tien.

Tässä ajassa emme voi liiaksi korostaa aitojen virkojen tärkeyttä, jotka ovat itsensä Herran asettamat. Erikoisella tavalla tulee panna merkille aivan yksinkertaiset kielelliset tosiasiat. Kun puhumme Jumalan työstä, Hänen seurakunnastaan ja yleensä hengellisistä asioista, ei tule vain toistaa tiettyjä fraaseja, vaan todella syventyä sanojen merkitykseen. Mitä merkitsee Jumalan palvelija? Korostus ei ole sanalla palvelija, vaan sanalla Jumala! Jumalan mies! Mies ei ole itsessään mitään niin merkittävää, vaikka onkin ihmisenä arvokas. Jumalan Valtakunta, Jumalan seurakunta, Jumalan työ, Jumalan valitsema, Jumalan asettama jne.

Mihin asti olemme riippuvaisia Jumalan asettamista palvelustehtävistä? Onko jo koittanut aika, jossa vain yksittäinen tai yksittäiset miehet hoitavat kaiken?

”Mutta itsekullekin meistä on armo annettu Kristuksen lahjan mitan mukaan. Sentähden on sanottu: ’Hän astui ylös korkeuteen, hän otti vankeja saaliikseen, hän antoi lahjoja ihmisille’. Mutta että hän astui ylös, mitä se on muuta, kuin että hän oli astunut alaskin, maan alimpiin paikkoihin? Hän, joka on astunut alas, on se, joka myös astui ylös, kaikkia taivaita ylemmäksi, täyttääkseen kaikki. Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään, ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa;  vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus, josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on.” (Ef.4).

Tästä sanankohdasta voisimme kirjoittaa ja puhua todella pitkän aikaa, ammentamatta sitä milloinkaan tyhjiin. Tulee tässä mieleeni eräs kokous Riihimäen adventtiseurakunnassa, jossa raamatuntutkistelua johti vanha saarnamies. Käsiteltyämme erästä Raamatun lukua noin kolmen vartin ajan, totesi hän niin painavalla tavalla, että se jäi lopuksi elämääni mieleeni: ”Nyt olemme sanoneet tästä luvusta kaiken, mitä siitä sanoa voi!” Varokaamme todella syyllistymästä samanlaiseen asenteeseen, jonka vakavuuden vain sydänten Tuntija tietää!

Mihin asti erilaiset seurakunnalliset virat ovat? Painava sana on: ”kunnes”!

”…me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään…”

Oletko koskaan ajatellut, että voisit jopa pidemmäksi aikaa keskittyä lukemaan koko lainaamamme kohdan ajatuksella niin moneen kertaan, että se todella syöpyy mieleesi? Mitä sillä tahdotaan sanoa juuri sinulle, juuri tässä ajassa, juuri tässä hetkessä? Millainen on se Henkilö, joka on kaiken takana, Joka puhuu sinulle ja minulle? Emme lue vain jonkun Paavalin esittämiä tosiasioita, vaan kaikki on kirjoitettu Hänen toimeksiannostaan, josta luemme Johanneksen Evankeliumin sivuilta. ”Hän ottaa Minun omastani, Hän on Minut kirkastava!” Tämä kirkkaus on tarkoitettu tulevaksi julki sen seurakunnan kautta, josta nyt puhumme, ja josta me itse kukin olemme osallisia jumalallisella arvovallalla!

Meidän tulisi sydänjuuriamme myöten säikähtää, jos joku pyrkii vakuuttamaan meille jotakin muuta ja kieltämään meiltä oikeuden kaiken kokemamme ja näkemämme todistajina! Meistä ei ehkä monikaan kuulu nimeltä mainittujen virkojen haltijoihin, mutta jokainen me olemme tuon yhden kasvavan ja kehittyvän Ruumiin jäseniä, joilla jokaisella on oma virkansa ja paikkansa siihen asti kunnes… niin, mihin asti? Kuinka voimalliset sanat:

”…kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen…”

Yhteyteen uskossa, Hänen tuntemisessaan, täyteen miehuuteen! Tämä tavoite ei todellakaan ole täyttynyt, vaan olemme vielä matkalla, oi niin hitaasti, mutta varmasti! Meiltä puuttuu vielä paljon, yhteiseen tavoitteeseemme pääsystä, yhteydestä uskossa ja tutustumisessa Herraamme Jeesukseen Kristukseen. Tähän meitä ovat vilpittömät ja aidot Jumalan palvelijat kehottaneet ja ohjanneet. Ei riitä totena pitäminen, vaan aivan käytännössä on oltava osallinen tähän kehitykseen ja kasvamiseen, joka kestää viimeiseen hengen vetoomme asti. Vastuumme on siis suunnaton verrattuna johonkin lentokoneen huoltoon tai muuhun maalliseen turvallisuuteen!