Aina näkyvissä

”Sillä minun ovat kaikki metsän eläimet ja tuhansien vuorten karjat. Minä tunnen kaikki vuorten linnut, ja kaikki, mikä kedolla liikkuu, on minun edessäni.” (Ps.50).

 Minua on aina ihmetyttänyt ihmisen asenne Jumalaa kohtaan. Jo Eedenin puutarhassa esivanhempamme kuuntelivat väärää tiedon lähdettä, ja huomattuaan jotakin aivan erikoista tapahtuneeksi, menivät piiloon paratiisin puiden keskelle. Uskoivatko he todella olevansa kätkettyinä Luojansa katseelta? Minusta on todella liikuttavaa se, miten Kaikkivaltias Jumala jo tuohon aikaan esiintyi hahmossa, jonka ihminen saattoi havaita ja jonka kanssa oli mahdollista kommunikoida kuin toisen ihmisen kanssa.

”Mutta Herra Jumala huusi miestä ja sanoi hänelle: ’Missä olet?’ Hän vastasi: ’Minä kuulin sinun askeleesi paratiisissa ja pelkäsin, sillä minä olen alasti, ja sentähden minä lymysin’.” (1.Moos.3).

Herra ei tuolloin puhunut sen tähden ettei olisi tiennyt missä ihminen oli, vaan Hän edelleenkin halusi kommunikoida luotunsa kanssa. Hänen ei itsensä tähden tarvitse tänäänkään huutaa meille ja kysyä missä olemme, vaan koko Hänen ilmestymisensä perustuu hahmoon, jonka me tarvittavassa määrin pystymme käsittämään ja havainnoimaan. Meidän ei siis tule ajatella olevan jossakin määrin mahdollista, että Jumalassamme olisi joitakin puutteita tai heikkoutta, koska Hän sellaisella tavalla kohtelee meitä. Kaikki tapahtuu meidän ja meidän olemuksemme tähden, ja perustuu vapaaseen valintaan. Jumalan suuruus perustuu suuressa määrin siihen, että Hän niin suurena ja kaikkivaltiaana antaa meille mahdollisuuden ratkaista asenteemme Häntä kohtaan!

Eilen pieni talitiainen käväisi parvekelasini takana ja sai minut ajattelemaan Suurta Luojaamme, jolta ei ole salassa pieni lintukaan. Kaikki mikä tämän maan päällä liikkuu on avoimena Hänen edessään. Me emme saa antaa eksyttää itseämme Eevan tavoin, joka sai miehensäkin lankeamaan epäilyksiin.

Ennen kaikkea tässä ajassa halutaan saada jokainen epäilemään Jumalan Sanaa, johon ihmiset vuosituhansien ajan ovat panneet toivonsa ja saaneet täyttymyksen sellaisessa laajuudessa, että ei pitäisi olla mitään epäilyksiä sen toimivuuden suhteen. Ihminen vain uskoo olevansa paljon viisaampi ja ymmärtäväisempi kuin mitä todellisuudessa on. Kirjoitukset ovat Pyhän Hengen johdatuksessa laaditut juuri sellaisiksi kuin ne ovat. Ne eivät tuo julki Jumalan tarpeita ja tarvetta esittääkseen jotakin sellaista, mikä Häneltä puuttuu, vaan kaikki on kirjoitettu meitä ja meidän tarpeitamme varten. Kaikki on vain esitetty sellaisessa muodossa, että yhä vieläkin käärmettä kuuntelevat seuraavat vääriä ohjeita ja suoranaista vääryyden maailmaa. Yhä vielä pätee sama:

”Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. Onhan kirjoitettu: ’Minä hävitän viisasten viisauden, ja ymmärtäväisten ymmärryksen minä teen mitättömäksi’. Missä ovat viisaat? Missä kirjanoppineet? Missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hullutukseksi? Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat…” (1.Kor.1).

Kuinka suuressa määrin tämä Jumalan saarnauttama ”hullutus” perustuukaan Hänen käsittämättömään viisauteensa, koska hän aivan tarkkaan tietää millainen ja mitä ihminen on. Eli kaiken takana on Valtava Jumala kätkettynä yksinkertaisuuteen, jossa Hän aina on ilmestynyt, ja on mieltynyt ilmestymään yhä edelleenkin. Kunpa vain me ihmiset voisimme käsittää, ettei Häneltä mikään ole kätkettyä, ei yhtään mikään!

”Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija;  eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili.” (Hebr.4).

Tietäessämme kaiken tämän meidän ei tule ajatella, ettemme missään saa olla rauhassa, jos Hän kerran näkee kaiken. Mitä Hän ei sitten saisi nähdä ja tietää meidän elämästämme? Mitä haluaisimme salata? Hän tietää millaista tekoa olemme, koska Hän on meidät tehnyt. Hän ei odota meiltä läheskään niin paljoa ja suoranaisia mahdottomuuksia, mitä meille kiemurtelevat ja sihisevät henkivoimat kuuluttavat erilaisissa hengellisissä yhteyksissä. Jumalamme on asettanut kaikelle rajansa, joista ihmisillä ei tunnu olevan mitään käsitystä. Haluan jälleen kerran muistuttaa meitä kahdesta eri kohdasta, joihin olemme hiljattain viitanneet:

”Nämä sanat Herra puhui koko teidän seurakunnallenne vuorelta, tulen ja synkkien pilvien keskeltä, suurella äänellä, eikä siihen enempää lisännyt.” (5.Moos.5)

”Sillä Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän päällenne ole pantava enempää kuormaa kuin nämä välttämättömät: että kartatte epäjumalille uhrattua ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta. Jos te näitä vältätte, niin teidän käy hyvin. Jääkää hyvästi!” (Apt.15).

Eikö sydämessämme kohoakin esiin suuri riemu, sillä Herramme saarnauttama ”hullutus” perustuu aivan selvään rajallisuuteen puheen ja opetuksen suhteen. Meidän odotetaan kylläkin puhuvan omin sanoin kaikesta siitä, mitä Pyhä Henki meille eläväksi tekee, mutta meidän tulee tiedostaa ääretön vastuumme sen suhteen, ettemme lisää emmekä ota pois mitään Pyhistä Kirjoituksista!

Me olemme ainutlaatuisia, Jumalan luomia yksilöitä, joiden sisimpään kenelläkään ihmisellä ei ole oikeutta tunkeutua, siitä olemme jo puhuneet edellisissä kirjoituksissamme. Jatkamme samasta aiheesta vielä useaan kertaan. Toivotan nyt jokaiselle lukijalleni turvallisia hetkiä Pyhän Hengen seurassa, jotta jokainen voisi Hänen kanssaan nähdä hyväksi mikä palvelee juuri hänen parastaan. Oi, kunpa tuo apostolien tekojen kohta voisi todella tulla meille aidoksi elämäksi!

Sillä Pyhä Henki ja me…!

Oi, tässä riittää pohdittavaa pitemmäksikin ajaksi!