Katso, tässä Minä olen!

”Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.”

Jonkun mielestä toistan liiankin paljon samoja asioita, mutta Paavali-veljeni antoi siinä minulle esimerkin. Eivätkö toiset ole aivan kyllästymiseen asti toistaneet meille jotakin sellaista, mikä ei palvele meidän parhaaksemme? Kirjoituksista ei ole katoava pieninkään piirto ja meillä ei ole oikeutta ottaa pois tai lisätä mitään. Me voimme lukea Sanaa ja opettaa sitä muillekin, lainaten mitä erilaisimpia kohtia alkupuolelta, keskeltä tai lopusta. Meidän on kuitenkin ymmärrettävä miksi kaikki on tallennettu meille ja mikä sen pohjimmainen tarkoitus on!

Meille on sanottu aikanaan, että jos emme jokaisessa jakeessa näe Herraa Jeesusta Kristusta, on meidän luettava uudelleen. Olemme myös kuulleet että Hänen tulee olla kaikessa ensimmäinen, koska pelastusta ei ole yhdessäkään toisessa, sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa voisimme pelastua. Sanasta näemme, ettei ole ollut ollenkaan samantekevää mikä nimi ihmisille on annettu. Useiden ihmisten nimi myöskin muutettiin jumalallisen käskyn mukaisesti, koska noina aikoina nimellä oli aivan erilainen merkitys kuin meidän aikanamme.

”Sittenkuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta, on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän myös on maailman luonut ja joka, ollen hänen kirkkautensa säteily ja hänen olemuksensa kuva ja kantaen kaikki voimansa sanalla, on, toimitettuaan puhdistuksen synneistä, istunut Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa, tullen enkeleitä niin paljoa korkeammaksi, kuin hänen perimänsä nimi on jalompi kuin heidän.” (Hebr.1).

Aikanaan Jumala siis puhui kansalleen ja ajoittain muillekin väkijoukoille erilaisten valitsemiensa ja lähettämiensä ihmisten kautta, joilla jokaisella oli oma nimensä, mutta kenenkään nimen yhteyteen ei liitetä merkitystä, joka saisi meidät kiinnittymään heihin itseensä. Heidän nimensä saattoi viitata johonkin jumalalliseen tarkoitukseen, mutta sillä itsessänsä ei ollut sellaista merkitystä, että sen varaan olisi voinut rakentaa jotakin.

Vanhasta Testamentista nousee esiin erikoisella ja näkyvimmällä tavalla nimi Mooses, jolla oli niin suuri vaikutus, että oikeastaan kaikki hengellisyys perustui siihen aivan fanaattisuuteen asti, sen näemme Herramme ajan oppineiden ihmisten käytöksestä ja asenteista. Mooseksen kautta kansa sai kokea merkittävimmät hengelliset tapahtumat ja jumalallisen tahdon ilmaisut, mutta jokin ei ollut aivan siten kuin olisi tullut olla. Kansa pienimmästä suurimpaan tunsi tuon nimen ja toisti sitä siinä määrin, etteivät varmaankaan päivittäisessä elämässä ajatukset menneet juuri ollenkaan siihen Persoonaan, joka Mooseksen kautta oli puhunut. Tätä ajatustamme tukee koko Uusi Testamentti mitä erilaisimmissa tilanteissa.

Vaistomaisesti tulee mieleen eri kohtia Vanhastakin Testamentista, osoittaen mitä Herramme itse ajattelee kaikesta:

”Sen valtiaat elämöivät, sanoo Herra, ja minun nimeäni pilkataan alati, kaiket päivät. Sentähden minun kansani on tunteva minun nimeni, sentähden se on tunteva sinä päivänä, että minä olen se, joka sanon: ’Katso, tässä minä olen.’ Kuinka suloiset ovat vuorilla ilosanoman tuojan jalat, hänen, joka julistaa rauhaa, ilmoittaa hyvän sanoman, joka julistaa pelastusta, sanoo Siionille: ’Sinun Jumalasi on kuningas!’ Kuule! Vartijasi korottavat äänensä, kaikki he riemuitsevat, sillä he näkevät silmästä silmään, kuinka Herra palajaa Siioniin.” (Jes.52).

Millaistahan synagogien julistus Herramme Jeesuksen aikana oli ja mitä se sisälsi? Siitä tuskin kaikui tuo Jumalamme pohjimmainen kaipaus: ”Katso, tässä Minä olen!” Kansa todellakin odotti näkevänsä silmästä silmään, kuinka Herra palajaa Siioniin, mutta heidän ajatuksissansa tuskin oli tilaa todelliselle hengelliselle ilmestykselle, siinä määrin he ajattelivat joka yhteydessä Moosesta ja suuria jumalanmiehiä. Jo tuohon aikaan odotettiin ehkä enemmänkin Herran palaamista Elian hahmossa tai hengessä.

”Niin he sanoivat hänelle: ’Missä sinun isäsi on?’ Jeesus vastasi: ’Te ette tunne minua ettekä minun Isääni; jos te tuntisitte minut, niin te tuntisitte myös minun Isäni’.”

Tuon ajan fariseukset olivat juuri asettaneet Herramme koetukselle voidakseen syyttää Häntä. Tapahtuma sai heidät esittämään kysymyksiä Herrallemme. Yksi niistä kuului: ”Missä sinun isäsi on?” Eikö Isä juuri parhaillaan kaikin tavoin todistanut itsestänsä heidän keskuudessaan sanoen:

”Katso, tässä Minä olen, edessänne, täyttämässä vuosituhantisia lupauksiani, joiden mukaan Minä itse tulen lihaan palauttaakseni ihmisen takaisin yhteyteeni! Katsokaa, nähkää, Minä Itse seison teidän keskellänne, tuoden esiin todellisen olemukseni! Ettekö jo ole panneet merkille, kuinka monta kertaa olen tuonut itseni julki sanoilla MINÄ OLEN!

Perinteinen opetus oli sulkenut heidän silmänsä sen hetkiseltä jumalalliselta ilmestykseltä, niin että he vastoin kaikkea järkeä kysyivät: ”Missä sinun isäsi on?” Tapahtuisiko sama meidänkin keskellämme vielä tässä ajassa, vaikka kaikin tavoin on todistettu:

”Joka on nähnyt Minut, on nähnyt Isän!”