MIKÄ NIMI?

 

Miksi kristillinen maailma on niin hajanainen, jaettuna tuhansiin ja jälleen tuhansiin erilaisiin ryhmittymiin? Miksi aivan pienetkin näkemyspiirit saattavat olla jakautuneina jopa kymmeniin eri osiin, niin että oman klikkinsä saattaa muodostaa vain yksikin henkilö? Tämän kaiken olemme tulleet näkemään viimeisten vuosikymmenten aikana, erikoisesti alkaen kuusikymmenluvun lopulta. Joukkoomme ilmoittautui käytännöllisesti katsoen monta sataa eri ihmistä, mutta hetken kuluttua lähes yhtä monta antoi ymmärtää näkevänsä asiat siinä määrin eri lailla, että heidän tuli muodostaa oma, erikoislaatuinen ryhmänsä. Ajatteliko oikeastaan kukaan Herramme sanoja siitä, että keskinäisen rakkauden tuli olla tunnusmerkkinä Hänen omistaan, jotta maailma ymmärtäisi mistä todella on kysymys?

Paremmin kuin milloinkaan aikaisemmin käsitän nyt Johanneksen ilmaisut hänen kirjeissään. Ymmärrän mitä tarkoittaa:

”Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta.”

Kautta aikojen on ollut lukuisa määrä uskovaisia, jotka ovat puhuneet Jeesuksesta, puusepän pojasta, Mariasta, Hänen äidistään ja maallisista veljistä, jotka hekään eivät oikealla tavalla uskoneet Veljensä toimintaan. On aina vietetty joulua ja pääsiäistä omine ajankohtaisine sanomineen ja kuvaelmineen. On ollut tarve uskoa näihin tapahtumiin, koska ihminen on pohjimmiltaan erittäin uskonnollinen, jopa ateistit omalla tavallaan. Kirkot on koristettu mitä erilaisimmilla kuvilla ja patsailla, joten useimmat katsovat toteen näytetyksi, että on täytynyt tapahtua jotakin aivan erikoista. Uskotaan kaikkeen esitettyyn, koska se tuo turvallisuuden tunteen ainakin jouluna ja pääsiäisenä. Mutta kuinka moni käsittää mitä lihaan tuleminen todella tarkoittaa, kuinka laajamittainen ja merkittävä on sanoma itse Jumalan ihmiseksi ja lihaksi tulemisesta?

”Maailmassa hän oli, ja maailma on hänen kauttaan saanut syntynsä, ja maailma ei häntä tuntenut. Hän tuli omiensa tykö, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan. Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä, jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta. Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.” (Joh. 1).

Ketkä hylkäsivät Hänet tämän sanankohdan mukaisesti? Uskonnollinen maailma ja sen manipuloima Jumalan oma kansa. Maailma ei siis Häntä tunne ja poikkeuksen tekevät siis ainoastaan ne, jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan ja miehen tahdosta, vaan Jumalasta. Ns. kristillinen maailma ei missään suhteessa poikkea käsitteestä ”maailma”, ja suurimmat vääryydet on tehty uskonnollisuuden nimissä. Armo ja totuus voidaan siis nähdä ainoastaan Jumalan ilmestymisessä meidän Herrassamme Jeesuksessa Kristuksessa.

”Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas.” (Jes.9).

”Tämä kaikki on tapahtunut, että kävisi toteen, minkä Herra on puhunut profeetan kautta, joka sanoo: ’Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja tälle on annettava nimi Immanuel’, mikä käännettynä on: Jumala meidän kanssamme.” (Matt.1).

Emme siis voi ajatella Isää ilman Poikaa, eikä Poikaa ilman Isää. Silti olemme sidottuja Sanan todistukseen, joka ei salli ihmismielen näkemyksiä ja ajatuksia. Mikä on Herramme Jeesuksen Kristuksen nimi? Aika erikoinen kysymys tuoden mieleen vanhan suomalaisen kompakysymyksen Sepeteuksen poikien isän nimestä. Mikä on se nimi, johon kaikki pelastus ja aito voima ovat sidottuina? Mikä oli se nimi, jota alkuseurakuntaa kiellettiin käyttämästä tai edes mainitsemasta? Ei se ollut Ihmeellinen neuvonantaja, ei Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, ei edes Rauhanruhtinaskaan, vaikka kaikki nämä nimitykset koskevatkin Häntä, joka on yli kaikkien ja jonka Nimi on yli kaikkien.

Alkuseurakunta ei käyttänyt milloinkaan käsitettä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Miksi sitten nykyään tämä muoto on valittu siinä määrin käyttöön, että alkuseurakunnan käyttämää nimeä kuulee todella harvoin suurimmissa kirkoissa ja osassa vapaitakin suuntia? Onko nyt sitten ihmisillä oikeus valita oman ymmärryksensä ja mieltymyksensä mukaisesti sellainen muoto, mikä heistä on sopivin? Voisimmeko ajatella alkuseurakunnan käyttäneen parantamisen ja ihmetekojen yhteydessä käsitettä Rauhan Ruhtinas tai Iankaikkinen Isä, tai Immanuel? Vaikka kaikille olisi ollut selvää ketä tarkoitetaan, olisi tuskin mitään tapahtunut. Jos kaikille kerran on selvää, että lunastus ja pelastus ja voima ovat Jeesus-nimessä, niin miksi tuota nimeä tietyssä määrin jopa kartetaan ja vältellään? Miksi se esim. kasteen yhteydessä on korvattu muodolla Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen?

”Ja kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa.” (Kol.3).

Meidän tulisi todella ottaa paljon vakavammin kaikki Sanasta lukemamme. Meille ei ole annettu vapautta vaihtaa keskenään erilaisia ilmauksia, vaikka ne tarkoittaisivatkin samaa asiaa. Nykyihminen ei katsoisi ollenkaan vääräksi esim. tehdä kaikki Isän Jumalan nimessä, kiittäen Herraa Jeesusta. Tietyssä mielessä vastaavan laista tapahtuu hyvin laajassa mittakaavassa eri uskonsuuntien toiminnassa ja julistuksessa. Yhdistellään hyväksi nähtävällä tavalla eri sanankohtia ajattelematta ollenkaan, kuinka tarkka Jumala on Sanastaan. Sana todella tarkoittaa sitä mitä se sanoo. Jos jotakin käsketään tekemään Herran Jeesuksen nimessä, tulee meidän tehdä se! Tämän asian vakavuuden käsitti alkuseurakunta mitä selvimmin, ja siksi saamme iloksemme lukea Jeesus-nimen niin moneen kertaan.

Miksi tänään niin monet rakkaat veljet ja sisaret kokevat tämän nimen lausumisen niin vaikeaksi? Miksi ei ole mitään vaikeuksia lausua tuota ilmaisua: ”Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen”? Miksi on niin helppoa puhua yläkerrasta ja Luojasta ja Isästäkin? Eikö kaiken tämän kautta ole todistettu, että Jeesus-nimessä on jotakin aivan erikoista ja merkittävää?