Kenen kanssa olemme tekemisissä?

”Niin he sanoivat hänelle: ’Kuka sinä olet?’ Jeesus sanoi heille: ’Juuri se, mitä minä puhunkin teille’.” (Joh.8).

Tulen päivä päivältä aremmaksi ottamaan tietokoneen syliini ja kirjoittamaan jotakin. Tiedänkö enää itsekään, Kenen kanssa olen tekemisissä ja Jonka asialla uskon olevani? Tietynlainen levottomuus on valtaamassa sisimpääni aivan ennen näkemättömällä tavalla. Mitä erilaisimmat ajan merkit alkavat kaikesta hurjasta kehityksestä huolimatta tuntua tutuilta, mutta ovatko ne sitä vain minulle ja muutamalle tuntemalleni henkilölle, jotka vielä pitävät yhteyttä minuun?

On kai muitakin huolestuneita uskovaisia, koska eilen kuulin saarnaajista, jotka murheella kertoivat siitä, kuinka eri seurakunnissa pyritään ylläpitämään jotakin entistä, hyväksi nähtyä, mutta vain muodollisena, ilman todellista hengellistä hätää! Itselleni on aivan käsittämätöntä seurata eri ryhmien toimintaa ja asenteita. Vierailen eri ryhmissä melko säännöllisesti ja aivan järkyttävällä tavalla tulevat mieleeni ensimmäiset uskon vuoteni kuusikymmenluvulla. Tänään ei oikeastaan missään ole nähtävissä ja koettavissa jotakin siitä innosta ja uskovaisuudesta, jota siihen aikaan sai kokea! Omalla tavallaan oltiin lapsenkengissä ja tehtiin paljon virheitäkin hetkellisessä innostuksessa, mutta tämän päivän petollista tyytyväisyyttä ja silmien sulkemista ei voinut edes kuvitella noina aikoina!

Mieleeni tulee erään saarnamiehen ajatus, ettei kukaan ole sen sokeampi kuin ihminen, joka sulkee silmänsä ja sanoo ettei aurinko paista! Tässä ajassa me emme pyri sulkemaan silmiämme auringonpaisteelta, sillä siitä me pidämme ja sitä me toivomme. Mutta melkoisen kauhistuttavalta tuntuu se, miten kaikkialla suljetaan silmät ajan merkeiltä ja aivan lähietäisyydellä olevalta uhkalta. Kuvittelemmeko todella, ettei niitä asioita ole olemassakaan, joilta me suljemme silmämme?

Tiedän jo kiinnittäneeni huomiota asioihin, joista useimmat mieluummin vaikenevat, ja siten en nauti kovin suurta suosiota. Mutta tuleeko minusta Paavalin tavalla ihmisten vihamies sen tähden että kerron totuuden? En missään tapauksessa halua lietsoa pelkoa, mutta olemme aivan tahtomattamme ja osaltaan tiedostamattamme saapuneet aikaan, josta aina olemme puhuneet, mutta minkä olemme ehkä tietoisestikin sijoittaneet mielessämme tulevien sukupolvien asiaksi.

Me elämme nyt ajassa, jossa päivä päivältä tulee selvemmäksi, ettei sitä maailmaa enää olekaan, jonka aikanaan opimme tuntemaan!

”Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.” (Joh.16).

Herramme lupaus on yhä vielä voimassa, ja meidän tulee etsiä Häntä kaikesta sielustamme, kaikesta voimastamme ja kaikesta mielestämme!

Kehotan jokaista lukemaan jo julkaisemiani kirjoituksia, joita on lähes kahdeksansataa, ja joista uskon olevan apua jokaiselle.