Tahdotteko tekin mennä pois? 2

”Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä.”

”Niin juutalaiset nurisivat häntä vastaan, koska hän sanoi: ’Minä olen se leipä, joka on tullut alas taivaasta’; ja he sanoivat: ’Eikö tämä ole Jeesus, Joosefin poika, jonka isän ja äidin me tunnemme? Kuinka hän sitten sanoo: 'Minä olen tullut alas taivaasta’? Jeesus vastasi ja sanoi heille: ’Älkää nurisko keskenänne. Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä’.” (Joh.6).

Tämä on osa Jeesuksen ”kovaa puhetta”. Millaisella tavalla tunnemme Hänet, jota Jeesukseksi kutsutaan? Nurisemmeko mekin häntä vastaan rajoitetun tietämyksemme johdosta?

Kirkkohistoria on jo osoittanut, että ihmisillä on hyvin monenlaisia käsityksiä samasta Herrasta, jopa nurinaan ja murhanhenkeenkin asti. Toisille Hän on vain maallinen persoona, jonka isä ja äiti olivat maallisia ihmisiä. Saatetaan tuntea lisäksi joitakin, jotka pitävät Häntä jonakin hiukan enempänä, uskoen Hänen sittenkin tulleen taivaasta, mutta jotka kuitenkaan eivät hyväksy sentään ihan kaikkea Hänen esittämäänsä. Olisipa Hän vain vaiennut lihansa syömisestä ja verensä juomisesta!

Nyt ei oikeastaan kukaan enää tiennyt mitä ajatella ja miten suhtautua! Jäi jäljelle vain muutama uskollinen, joka osasi katsella kaikkea aivan erilaisin silmin. Tuli ymmärtää enemmänkin tarkoitus kuin kirjaimelliset sanat!

Mihinkähän joukkoon me kuulumme, kun saamme kuulla kysymyksen: ”Tahdotteko tekin mennä pois?”

Elämme todella erikoisessa ajassa, jossa kohtaamme monenlaisia tilanteita ja kysymyksiä. Todella monet päivät tuovat eteemme erilaisia kysymyksiä, joista yksi toistuvasti kuuluu: ”Jospa sinäkin tahtoisit mennä pois?”

Aikanaan tuo joukko eli melko myrskyisän maailman keskellä, mikä meiltä usein jää panematta merkille. Maassa ei todellakaan ollut rauhaa, ja roomalainen ies painoi raskaana koko kansan ja maan yllä. Oli mitä erilaisimpia olosuhteiden esiin polkaisemia hengellisiä ja maallisia liikkeitä, jotka pyrkivät ratkaisemaan ongelmat. Tältä pohjalta voimme osaltaan ymmärtää erilaisten ryhmien asenteet Herraammekin. Hänen seuraajansa eivät jääneet kaikesta osattomaksi, ja kansan nyt kuullessa Hänen ruumiinsa syömisestä ja verensä juomisesta, heräsi monissa suunnaton pelko, sillä jokin tällainen oli kuoleman uhalla kielletty asia!

Kaikkien tiedossa oli mitä ankarin kielto veren syömisestä, mikä selittää Apostolien tekojen selvitykset uskoon tuleville. Tämä puhe oli siis tietyssä mielessä todella kovaa puhetta, mikä ei kuitenkaan säikäyttänyt aitoja opetuslapsia.

”’Ja he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi'. Jokainen, joka on Isältä kuullut ja oppinut, tulee minun tyköni. Ei niin, että kukaan olisi Isää nähnyt; ainoastaan hän, joka on Jumalasta, on nähnyt Isän. Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo, sillä on iankaikkinen elämä. Minä olen elämän leipä. Teidän isänne söivät mannaa erämaassa, ja he kuolivat. Mutta tämä on se leipä, joka tulee alas taivaasta, että se, joka sitä syö, ei kuolisi. Minä olen se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti. Ja se leipä, jonka minä annan, on minun lihani, maailman elämän puolesta.”

Meidän Herramme aivan selvästi toisilla sanoillaan toi julki tarkoituksensa, mutta kiihottunut mieli on sokea ja usein hyvin kiivaskin.

Me tarvitsemme maltillisen mielen ja hengellisen ymmärryksen. Olemme usein puhuneet Jumalan opettamiksi tulemisesta. Tässä kohdassa näemme kirkkaasti mitä se merkitsee. Jokainen tätä opetusta kuullut tulee Herran Jeesuksen Kristuksen luokse. Meidän ainoa mahdollisuutemme nähdä Isä perustuu uudelleen syntymiseen ja sen kautta Jumalasta osalliseksi tulemiseen. Me syömme Herraamme omaksumalla Hänen Sanansa koko sydämestämme ja koko mielestämme. Tämä meidän olennaiseksi osaksemme tullut Sana on kerran palaava Herran luokse ja siten vievä meidät mukanaan!

Nurisemmeko kaiken kohtaamamme keskellä, koska juuri mikään odottamastamme ei näytä toteutuvan oikealla ajalla? Olemmeko jopa lähellä suoranaista loukkaantumista kokemiemme vastoinkäymisten johdosta? Näemmekö sielumme silmin Herramme rakkaudellisen ja lempeän katseen, joka odottavasti kysyy mitä ajattelemme Hänestä ja Hänen toiminnastaan keskellämme? Aikanaan Herramme katse oli varmaankin täynnä murhetta ja huoltakin.

Näemme nyt selvääkin selvemmin, miten sidottuja keskenään ovat sekä Herra että Hänen sanansa. Näitä kahta ei voi millään tavoin erottaa toisistaan.

”Mutta tämä on se leipä, joka tulee alas taivaasta, että se, joka sitä syö, ei kuolisi. Minä olen se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti.”

Jotta me siis olisimme yhtä sidottuja Sanaan ja Herraamme, on meidän todellakin oltava osa kumpaakin hengellisen syömisen ja osallistumisen kautta. Meillä ei voi olla vain pelkkä Sana, vaan hengellisestikin pätee vanha sanonta: ”Ihminen on sitä, mitä hän syö.”

Lue todella tarkkaan ja moneen kertaan lainauksemme. Ne paljastavat meille mitä elävimmällä tavalla senkin, mitä tarkoittaa elämänsä löytäminen tai sen kadottaminen. Millainen etuoikeus ja armo onkaan se, että Sanan kautta Henki tekee meidät osaksi iankaikkista Elämää ja me siten saamme palvella iankaikkisuuden välikappaleina, vaikkakin vajavaisina ihmisinä, mutta uusina luomuksina.