Jotka tekevät valhetta

”Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki, jotka valhetta rakastavat ja tekevät.” (Ilm.22).

Olemme jo puhuneet eräästä ryhmästä, joka on jäänyt ulkopuolelle, vaikka inhimillisen mielen mukaisesti sillä on kaikki täyden evankeliumin piirteet, ainakin omasta mielestään. Olisi kai parasta käyttää sanontaa menestysteologia, jonka ulkonainen hengellisyys kätkee taaksensa jotakin aivan erikoislaatuista, koska tämän ryhmän annetaan ymmärtää olevan laittomuuden, vääryyden, tekijöitä. Ihmismielelle jotakin täysin käsittämätöntä, mutta kuitenkin Pyhiin Kirjoituksiin tallennettua! Siksikö olemme myöskin saaneet kuulla:

”…heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta.” (2.Tim.3).

”Ja niinkuin Jannes ja Jambres vastustivat Moosesta, niin nuokin vastustavat totuutta, nuo mieleltään turmeltuneet ihmiset, jotka eivät uskonkoetuksissa kestä. Mutta he eivät pitemmälle edisty, sillä heidän mielettömyytensä on käyvä ilmeiseksi kaikille, niinkuin noidenkin mielettömyys kävi ilmi.”

”…jotka valhetta rakastavat ja tekevät.”

Jannes ja Jambres jäljittelivät aitoa Jumalan toimintaa Mooseksen kautta, antaen kansan ymmärtää heidän tekemiensä ihmeiden olevan samanvertaisia tai jopa parempia kuin mitä Mooseksen kautta tapahtui. Heidän toimintansa siis perustui jäljittelyyn, eli valheeseen. Siksi sanotaan heidän kaltaisistaan ihmisistä, etteivät he kestä uskonkoetuksissa

”…sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua. Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen.” (2.Tess.2)

Valhe ei siis ole vain jotakin, mitä me ajoittain kielellämme julki lausumme, eli sanoja ja mahdollisesti jotakin kirjoittamaamme. Näiden sanankohtien mukaisesti ihminen voi rakastaa valhetta, vastaavalla tavalla kuin aito uskovainen rakastaa totuutta. Jos kerran Hän on tie, totuus ja elämä, niin vastaavasti on eräs, joka on myöskin tie, mutta lavea sellainen. Hän on myöskin valheen alkulähde ja isä, eli kuoleman lähde. Koska hänen alkuperänsä kuitenkin on kirkkaudessa, osaa hän pukea kaiken mitä pettävimpään ulkokuoreen, usein hyvin kirkkaalta vaikuttavaan jumalisuuteen. Totuus yhdistää meidät aitoon Totuuteen, Persoonaan, joka  on ainoa tie Isän luokse. Valhe yhdistää automaattisesti ihmisen myöskin persoonaan ja kaikkiin tämän ominaisuuksiin. Lainatkaamme tähän yhteyteen Herramme selvä todistus tästä persoonasta:

”’Te teette isänne tekoja.’ He sanoivat hänelle: ’Me emme ole aviorikoksesta syntyneitä; meillä on yksi Isä, Jumala’. Jeesus sanoi heille: ’Jos Jumala olisi teidän Isänne, niin te rakastaisitte minua, sillä minä olen Jumalasta lähtenyt ja tullut; en minä ole itsestäni tullut, vaan hän on minut lähettänyt. Minkätähden te ette ymmärrä minun puhettani? Sentähden, että te ette kärsi kuulla minun sanaani. Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä…’” (Joh.8).

Herramme antoi selvästi ymmärtää noiden ihmisten tekevän isänsä tekoja. Koko heidän olemuksensa huokui kateutta ja murhanhimoa Häntä kohtaan, joka oli kertonut heille totuuden. Näistä kohdista käy mitä selvimmin esille se, että valhe sisältää paljon enemmän kuin mitä olemme koskaan aikaisemmin käsittäneet. Herramme antaa ymmärtää näiden hurskaiden ihmisten olevan siinä määrin riippuvaisia isästään, että he noudattivat tämän mielitekoja, himoja. Kautta aikojen tämä murhanhimo on perustunut valheeseen ja häikäilemättömään mustamaalaamiseen, joka ei kaihda mitään keinoja. Sen näemme jatkuvana väärämielisyytenä ja kateutena, joka vanhurskautti kaikki suurimmatkin rikkomukset totuutta vastaan. Valhe oli tullut lihaksi näissä ihmisissä, jotka kaikin keinoin halusivat säilyttää asemansa ja hyväksi katsomansa uskonnollisuuden. Heille perinteiset uskomukset olivat määräävässä ja ratkaisevassa asenteessa jumalallisen Totuuden yläpuolella. He rakastivat enemmän ihmiskunniaa, kuin sitä kunniaa, joka tulee Jumalalta.

Tämä valheellisuus ei ollut lopulta rajallista ja muutamia henkilöitä koskevaa, vaan kaikki vääristely ja väärät todistajat johtivat suoranaisella lihaksi tulleella petoksella yhteisölliseen valheeseen. Kuinka moni yltyikään kaiken keskellä yhteiseen liikehdintään, joka sai heidät huutamaan viattoman Veren itsensä ja lastensa ylle! Tätä kauhistuttavaa iskulausetta ja sen seurauksia olemme saaneet seurata historian lehdiltä mitä suurimmalla tuskalla ja murheella. Pieninkin valhe on siemen kehitykselle, joka lähes aina karkaa ihmisen hallinnasta ja saa aikaan kuolemaa ja tuhoa.

Onko siis tuntemamme seurakunta totuuden pylväs ja perustus?