Raamatun lukemisesta

Kirjoitettu eilen

Tänään on yksi harvoista tilaisuuksista tavata jo vuosien takaa tuttuja ihmisiä tiistairuokailussa seurakuntatalolla. Illalla on lenkkisauna talomme asukkaille. Mietin jo sitä, että aivan kuin aikaa ei olisi lainkaan, riisuudun illalla ja vedän peiton päälleni viileässä makuuhuoneessa, ja nämä miellyttävät tapaukset ovat jälleen menneisyyttä. Toisaalta elämään sisältyy pitkästymistä ja osittaista masentuneisuuttakin, mutta siitä huolimatta aika tuntuu rientävän aivan käsittämättömällä tavalla. Tämä ei perustu odotuksiin, ikävä kyllä, vaan kaiken mukavan ja mieltä ilahduttavan olemiseen ohitse aivan liian nopeasti. Onko tämä kaikki aivan normaalia ja elämään kuuluvaa, vai onko kaikessa kuitenkin kysymys meidän itse kunkin asenteesta?

En voi olla ajattelematta Nalle Puhia ja häneen liittyvää mielenterveydellistä kysymystä.  Kumpi tuottaa Nallelle suuremman nautinnon, hunajapurkin aukaisemista edeltävä odotus, vaiko itse purkin aukaiseminen? Erittäin opettavainen kysymyksenasettelu!

Elämme hyvin erikoisessa ajassa, ja olemme siitä puhuneet joidenkin mielestä kyllästymiseen asti. Tosiasia kuitenkin lienee se, että tässä ajassa jäämme paitsi paljosta sellaisesta, joka menneinä aikoina tuotti meille henkistä ja kehollistakin tyydytystä. Olemme aivan liian paljon yksin, niin että jää liian paljon aikaa miettiä niitä hyviä asioita, joista jäämme nyt vaille, ja niitä ikäviä asioita, joiden keskellä monena päivänä tunnumme aivan tukehtuvan. Onko meissä jotakin vikaa, vai onko kaikki todella muuttunut niin erilaiseksi ja oudoksi, kuin mitä yksi ja toinen tuo julki?

Yhdestä asiasta voimme olla varmoja: Jumala ja Hänen valtakuntansa eivät ole muuttuneet, vaan pysyvät samana kautta aikojen, iankaikkisuuteen asti! Mutta tulisiko meillä olla huono omatunto sen johdosta, että mieltämme nakertaa kertakaikkinen… niin, miksi sitä tulisi kutsua jossakin määrin vaivaavan omantunnon tähden? Jos olemme rehellisiä, voimme yhteisesti todeta, että olemme aika tavalla tyytymättömiä arjen harmauteen! Kaikki on todella muuttunut maallisella ja henkiselläkin alueella siinä määrin, että on vaikea löytää enää mitään tuttua ja totunnaista, kun oikein tarkoin ajattelee. Kaikki näyttää samanlaiselta kuin ennen, mutta ei kuitenkaan ole sitä. Asioiden itse olemus on muuttunut pinnallisen kuoren alla, ja siten kohtaamme kaikkien aikojen petollisimman ympäristön niin maallisessa kuin hengellisessäkin mielessä.

On suoranaisesti todistettu, että elämme nyt ajassa, jossa suuremmassa määrin kuin milloinkaan aikaisemmin vallitsee jumalisuuden ulkokuori, mutta voima on totaalisesti kadoksissa. Se on korvattu ulkonaisilla ja teennäisillä varjokuvilla, jotka lyövät itsensä lävitse aina vain laajemmissa piireissä, ilman että kukaan rohkenisi esittää epäileviä ajatuksia. Ihminen etsii entistä vähemmän aitoa ja todellista, jatkuvasti kasvavassa tarpeessaan korvata kaikki elämässään nautinnolla ja jatkuvasti uudella kokemuksella. Siitä kai parhain kuva on teollinen tuotanto, joka suorastaan pakottaa meidät päivästä toiseen hankkimaan aina vain uutta ja parempaa. On todellisuutta se, että kaikki tarvitsemamme ja tarpeeton jo suunnitteluvaiheessa tehdään sellaiseksi, että korvaava tuote on hankittava jopa parin vuoden päästä. Kaikki kestävä ja pitkävaikutteinen on julistettu pannaan jo pelkästään televisiomainosten perusteella!

Uskovaisina meidät on kutsuttu johonkin aivan toisenlaiseen, kuin mitä silmiemme eteen sullotaan joka tuutista, jopa seurakunnissakin. Meidät on kutsuttu katselemaan näkymättömiä, tuonpuoleisia, jotka jo täällä ovat valmiudessa muuttaa meidät toisen maailman kansalaisiksi joka suhteessa, jos vain itse annamme suostumuksemme. Rehellisyyden nimessä emme kuitenkaan ole osanneet odottaa sellaista, minkä keskellä nyt elämme. Yhteisöllisyys ei ole kadonnut vain maailmasta, vaan se on koko ajan katoamassa seurakunnallisestakin elämästä, koska jokainen alkaa olla siinä määrin väsynyt, että omien asioiden hoito vie kaikki voimat.

Meillä on siis kaikki syyt tyytymättömyyteen ja tympääntymiseen, mutta näiden asioiden ylivallan saaminen on kuitenkin hengellisessä mielessä tuomittavaa. Jos emme kerran saa tyydytystä elämäämme entisellä tavalla, on se merkki siitä, että meidän on etsittävä se kanava, joka ei ole riippuvainen ulkonaisista ja arkipäiväisistä asioista.

Ensimmäisellä sijalla lienee tai oikeastaan varmuudella Raamatun aukaiseminen paljon useammin kuin tähän asti. Jos tuntuu siltä, ettei jaksa lukea tarpeeksi, on nykyaika järjestänyt meille todella hienoja apuvälineitä. Jos olet kielitaitoinen, löytyy netistä todella korkealaatuisia äänikirjoja, joista voit kuunnella Raamattua mitä erilaisimmilla tavoilla. Itseäni ovat erikoisella tavalla siunanneet englanninkieliset äänikirjat, jotka on tehty jonkinlaisen kuunnelman muotoon, todella taidollisesti. Suomenkielisiä korkeatasoisia äänikirjoja en itse ole löytänyt netistä, joten ne on kai ostettava jostakin kristillisestä kirjakaupasta.

Kun luet tai kuuntelet Raamattua todella tarpeellisessa määrin, alkaa mielessäsi tapahtua aivan erikoisia asioita, ja entinen ajattelusi aivan varmasti alkaa muuttua. Maailma ei muutu positiivisemmaksi eikä tietynlainen arkipäiväisyys katoa, mutta sisimmässäsi tapahtuu kaikkea sellaista, mikä saa elämän sittenkin tuntumaan merkitykselliseltä. Sinulla on ehkä ollut jopa vuosikausia melko vaarallinen tauti, jota et ole lukuisista esitelmistä ja ohjelmista huolimatta osannut panna merkille. Nyt voimme paljastaa tämän sairauden koko olemuksen ja kertoa sen nimen: raamattuvajauksellinen keripukki! Se on ehkä vaarallisin ja tarttuvin tauti kristillisessä maailmassa, jota erikoisella tavalla pyrkivät levittämään vihamieliset voimat, eikä sille vedä vertoja mikään viruksellinen tartuntatauti!

Minä en osaa ymmärtää mistä johtuu se aivan kummallinen ajattelu, mikä on vallannut suurimman osan ystävistänikin. Miksi ei muka voisi kuunnella Jumalan Sanaa, vaan sitä kuulemma pitäisi vain itse lukea? Itse en voisi kuvitellakaan elämääni ilman Sanan kuuntelua jopa viidellä eri kielellä, sillä minun Raamattuuni on yhä vielä kirjoitettuna:

”’Herra, kuka uskoo meidän saarnamme?’ Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.” (Room.10).

Aikana jona tämä on kirjoitettu, ei Sanaa ollut muuta kuin kirjakääröinä, joista luettiin kansalle. Ei edes osattu kuvitella, että jollakin yksittäisellä ihmisellä olisi ollut edes jotakin Raamattuun viittaavaa!

Uskon olevan Jumalan mielen mukaista, että alamme entistä innokkaammin ottamaan Raamattukylpyjä, kielikylpyjen tapaan, täyttämällä vapaat ja turhaan ajatteluun käyttämämme hetket Jumalan Sanalla. Useimmiten veruke kuuluu, että kuunnellessa emme keskity tarpeellisessa määrin. Hävetkää, kaikki tämän ajatuksen esittäjät! Sana ei mene hukkaan, vaan tarkkaamatonkin kuuntelu jättää jotakin olemukseemme ja sisäiseen ihmiseemme.

Meidän perusongelmamme on tietämättömyys sen suhteen, mitä Raamatussa todella on kirjoitettuna. Siinä esitetyt asiat ovat meille elintärkeitä jokapäiväisessä elämässämme. Ei ole väliä sillä, vaikka näemme yhä useamman suhtautuvan välinpitämättömällä tavalla Sanan totuuksiin. Meidän oma vastuumme todellisuudessa kasvaa sen mukaisesti, mitä laajemmaksi yleinen lankeemus ja laittomuus kasvaa. Itse asiassa kaikki näkemämme on kirjoitettuna ennalta, mutta jos emme ole halukkaita näkemään sitä Sanasta, annamme helposti johtaa itsemme lavealle tielle, joka on tarjolla kaikkialla ja joka aika. Jos jopa itse arkkipiispa niin monin tavoin suosittelee sitä, ei ole ihme että niin harva tuo esiin paheksuntansa liberaaliteologian suhteen.