Tahdotteko tekin mennä pois?

”Niin monet hänen opetuslapsistansa, sen kuultuaan, sanoivat: ’Tämä on kova puhe, kuka voi sitä kuulla?’ Mutta kun Jeesus sydämessään tiesi, että hänen opetuslapsensa siitä nurisivat, sanoi hän heille: ’Loukkaako tämä teitä? Mitä sitten, jos saatte nähdä Ihmisen Pojan nousevan sinne, missä hän oli ennen! Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä. Mutta teissä on muutamia, jotka eivät usko.’ Sillä Jeesus tiesi alusta asti, ketkä ne olivat, jotka eivät uskoneet, ja kuka se oli, joka oli kavaltava hänet. Ja hän sanoi: ’Sentähden minä olen sanonut teille, ettei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei minun Isäni sitä hänelle anna’. Tämän tähden monet hänen opetuslapsistaan vetäytyivät pois eivätkä enää vaeltaneet hänen kanssansa. Niin Jeesus sanoi niille kahdelletoista: ’Tahdotteko tekin mennä pois?’” (Joh. 6)

Nämä muutamat jakeet sisältävät paljon enemmän kuin mistä hetkessä pystymme puhumaan. Miksi jotkut tahtovat mennä pois Herramme luota? Tässä ilmeisestikin puhutaan sellaisesta Jeesuksesta, joka ei miellytä monia ihmisiä. Yleisesti ottaen ollaan halukkaita kuuntelemaan Herramme puhetta, koska Sanan mukaan tavallinen kansa mielellään kuunteli Häntä. Tuliko Herra kuitenkaan luoksemme miellyttääkseen mahdollisimman monia, niin ettei kukaan löytäisi loukkaantumisen aihetta Hänestä tai Hänen tekemisistään? Meidän mielestämme Hänen varmaankin olisi pitänyt tarkemmin ajatella mitä suustaan päästää, jotta Hänen esittämänsä asia olisi ollut suositumpi ja olisi saavuttanut laajempia piirejä. Eikö Hän olisi voinut olla suvaitsevaisempi sen ajan hengellisiä johtajia kohtaan, niin ettei kenenkään olisi tarvinnut närkästyneenä todeta, että Hän puhui kovaa puhetta?

Ihminen olisi siis valinnut toisenlaisen toimintamuodon ja pyrkinyt miellyttämään mahdollisimman monia, saavuttaakseen mielekkääksi näkemänsä tavoitteen. Mutta ovatko meidän tavoitteemme samat kuin Herrallamme? Ovatko meidän ajatuksemme Hänen ajatuksiaan? Näemmekö me yhtä kauaksi ja todellisuuden mukaisesti? Ihminen ilman Jumalaa ja Hänen Henkeänsä ajattelee inhimillisesti ja juuri siten kuin sanankohtamme kertoo. Kovaa puhetta, kuka kestää sitä kuulla? 

Osa opetuslapsista tunsi itsensä kiusaantuneeksi sen ajan hengellisten johtajien puolesta. Tarkoittaako Herra todella sitä mitä sanoo, eikö se voitaisi sovittaa oppineiden hyviin näkemyksiin ja tavoitteisiin? Eikö kirjoittajakin voisi sovitella sanansa toisin ja kuuluttaa kaikille ymmärtämystä arkkipiispan mielipiteiden hyväksymiseksi? Sovinnaisuushan on tämän ajan muoti-ilmiö, ja tulisihan meidän kaikkien uskoa, mitä kirkon pää puhuu!

Mihin siis sijoitamme hengellisellä asteikollamme ajatuksen, että kirkko on aina selviytyvä kohtaamistaan haasteista mukautumalla vallitsevien olosuhteiden mukaan? Ajatus kuulostaa vastaukselta meidän Herramme ajatuksiin, ja ainakin kirjoittajan korvissa se todellisuuden mukaisesti kuuluu: ”Jeesus ei oikein tiennyt mitä puhui, ja katsomme Hänen sanomansa olevan sen verran kovaa puhetta, ettei sitä kestä kuulla!”

Tuon ajan keskustelijat ja ns. opetuslapset siis loukkaantuivat Herramme käytöksen ja etenkin puheiden perusteella, mutta ei sanota, että he olisivat kääntäneet selkänsä uskonnolle tai sen aikaiselle synagogalle. Hehän pitivät hengellisten johtajiensa puolta ja näiden kunnian tähden todellisuudessa käänsivät selkänsä Hänelle, joka yksin voi tarjota heille todellisen elämän ja hengellisen tien. Sen aikainen kirkko puhui Kirjoituksista ja niiden täyttymyksestäkin, mutta ei nähnyt raamatullisen profetian toteutumista omien silmiensä edessä. Kysyessään seuraajiensa tahdosta mennä pois, Hän ei tarkoittanut uskonnon jättämistä, vaan Hänen persoonansa luota menemistä. Ei nähty tuolloin eikä nytkään nähdä näiden kahden asian eroa ja merkitystä.

Nuo kaksi asiaa ovat yhtä kaukana toisistaan kuin taivas on maasta. Sitä ei voi nähdä ilman aitoa hengellistä ilmestystä, joka perustuu Herramme sanoihin:

”Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä.”

Herran sanat eivät ole joitakin ilmassa leijuvia saippuakuplia, joita ihminen mielin määrin voi pompotella tai puhkoa, oman valintansa mukaisesti. Herramme oli ja on lihaan tullut Sana, joka vaelsi meidän keskellämme ja nyt vaeltaa meissä. Siten meidänkin tulee olla yhtä Sanan kanssa. Tämä ei suo meille mahdollisuutta kompromissien tekemiseen, ei etenkään tässä ajassa, jossa aivan erikoisella tavalla kaikuvat huudot: ”Onko Jumala todella sanonut?” ja ”Älkää kuunnelko kovaa puhetta, lähtekää pois!”

Me joudumme Herramme kanssa jakamaan mielipahan ihmisten kääntäessä meille selkänsä. Sitä he eivät edelleenkään tee uskonnollisuudelle vaan puhtaan Jumalan Sanan julistukselle.

”Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä.”