Kaikki minun lähteeni

Mitä sitten tulee hengelliseen elämäämme ja erilaisiin kokoontumisiin, ei meidän ole hyvä jäädä osattomaksi niistä. Kautta aikojen on ns. uloskutsutuissa seurakuntapiireissä korostettu oikeaa oppia, ja arvoon arvaamattomaan korotettujen johtajien suuhun ja kirjoituksiin on omavaltaisesti lisätty ajatuksia, jotka ovat sekä epäraamatullisia että ihmismielestä lähteneitä. Erottautuminen on aina ollut iskulauseena, joka on johtanut eristäytyneisyyteen ja hengelliseen kuivettuneisuuteen, oikeanlaisen kasvun ja kehityksen sijasta.

Ihmisen on välttämätöntä olla tekemisissä toisten ihmisten kanssa. Jo aikanaan yksi arvostetuimmista julistajista totesi, että hänet on aina käsitetty väärin, antamalla uskoa ettei saa missään tapauksessa osallistua muiden piirien jumalanpalveluksiin, vaan tulee pysyä erossa kaikesta kirkkokunnallisesta hapatuksesta ja osallistua vain oman piirin kokouksiin. Hän ei tällaista milloinkaan opettanut, ja toteaa, että jos paikkakunnalla ei ole, eikä lähistölläkään, oman piirin kokouksia, tulee etsiytyä sellaisiin tapaamisiin, missä mahdollisimman pitkälti noudatetaan Jumalan Sanaa. Ainoana ehtona jää jäljelle se, että tuossa piirissä pidetään Herraa Jeesusta Kristusta jumalallisena. Tällaisten kokousten tarve on suunnaton yksinomaan sen johdosta, että vääränlainen eristäytyminen ja erottautuminen ovat johtaneet siihen, että suuri osa väärähenkisestä kristillisyydestä on suorastaan haihtunut ajan tuuliin.

Meille on aina opetettu, että jos emme voi saada kokonaista vehnästä, riittää kun saamme siitä siivun. Samoin olemme selvästi ymmärtäneet ainakin aikanaan, että syödessämme mitä tahansa ja löytäessämme esim. kanasta luunpalasen, emme saa heittää koko lautasellista menemään, vaan yksinomaan tulee laittaa syrjään syötäväksi kelpaamaton.

Miksi sellaisella tavalla tulisi välttää eri seurakuntia tai ryhmiä? Eikö jossakin määrin ns. oma piirimme mahdollisesti ole ollut kaikkein vastenmielisin useiden ihmisten mielestä? Mihin todellisuudessa perustuu pelkomme eri ryhmiä kohtaan? Eikö Sana sano, että täydellinen rakkaus karkottaa pelon?  Jos jokin on tullut sydämessämme ja olemuksessamme osaksi meitä, ja olemme vakuuttuneet raamatullisista totuuksista, ei kai silloin mikään yksittäinen ihminen tai ryhmä voi horjuttaa vakaumustamme?

Kaikki vastaanottamamme joka tapauksessa koetellaan tavalla tai toisella, ja siihen perustuu nykyinen yksinäisyyden tunteemmekin. Nyt meiltä kysytään, olemmeko todella varmat Jumalasta ja Hänestä lähteneistä asioista, vai olemmeko vain kasvatuskristillisyyden tulosta. Nyt huomaamme viimeistään, ettei todellakaan riitä joidenkin hengellisten asioiden totena pitäminen, vaan joudumme vakavasti otettavalla tavalla punnitsemaan kaiken oikeaksi näkemämme aivan käytännön elämässä.

Olemme saaneet kuulla aivan ihmeellisiä todistuksia eri johtavassa asemassa olevilta ihmisiltä. Itse joudun tunnustamaan, että monet vakuuttavaksi tarkoitetut todistukset eivät löydä sisimmässäni vakuuttuneisuutta, koska jokin sisimmässäni vastustaa niitä. Miksi? Koska luettuani ja kuunneltuani Raamattua viidellä kielellä ja ainakin sataan kertaan, jollei lähes kahteen sataan, en vieläkään ole voinut sieltä löytää vahvistusta kaikelle hengellisessä elämässä kuulemalleni. Ainoa keino todeta jonkin asian aito hengellisyys on rinnastaa se Jumalan Sanan todistuksen kanssa.

Eri henkilöille tapahtuneet asiat ja heidän elämänsä käänteistä tallennettu teksti Sanassa on kirjoitettu meille varoitukseksi ja ohjeeksi siinä määrin, ettemme voi kutsua jotakin täysin poikkeavaa raamatulliseksi. Voi olla mitä erilaisimpia kokemuksia ja näkyjä ja unia jne., mutta raamatulliseksi tekee jonkin asian vain sen täydellinen yhtäpitävyys Pyhien Kirjoitusten kanssa.

Jotkut ovat oman kertomansa mukaan niin Hengen johdatuksessa, että he päivittäin kokevat itseänsä johdatetuksi pienimmissäkin asioissa, ja joku todistaa kuulevansa omilla korvillaan Herran äänen joka päivä. Tällaista ei ole kokenut yksikään Raamatun henkilö, ja yksi arvostetuimmista saarnaajista suuria lahjoja omaavana, sanoi joutuvansa kulkemaan uskon varassa todella pitkiäkin aikoja. Mikä merkitys olisi uskolla, jos joka hetki meitä johdatettaisiin jopa korvin kuultavalla äänellä?

Meitä on ehkä tietämättämmekin masentanut, ja saanut miettimään leiviskämme maahan kaivamista, kaikki hurmosmainen kehumismieliala, jota ovat osoittaneet aivan liian monet, uskoen ehkä itse kaiken esittämänsä, mutta heidänkin kohdalla pätee se ehkä tärkein tunnistamismerkki, jota jopa kyllästymiseen asti esitämme: hedelmistään te heidät tunnette!

Kaikkein äänekkäimmät ja näkyvimmätkin toimintamuodot ovat viime aikoina osoittautuneet kaikkein petollisimmiksi. Meidän tulisi jokaisessa tapauksessa, jossa jonkin ihmisen nimi tulee mainituksi useammin kuin Herran Jeesuksen nimi, alkaa epäillä koko toiminnan perusteita!

Mihin perustuu ilomme ja ehkä vajavaiselta tuntuva onnemme tässä ajassa? Mielessäni alkoi yhtäkkiä soida sanankohta:

”Mutta Siionista sanotaan: ’Joka-ainoa on syntynyt siellä’. Sitä Korkein itse vahvana pitää. Herra luettelee, kirjoittaessaan kirjaan kansat: ’Tämäkin on syntynyt siellä’. Sela. Veisaten, karkeloiden sanotaan:

’Kaikki minun lähteeni ovat sinussa’.” (Ps.87).

”Israelin toivo, sinä Herra! Kaikki, jotka sinut hylkäävät, joutuvat häpeään. ’Jotka minusta luopuvat, ne kirjoitetaan tomuun. Sillä he ovat hyljänneet elävän veden lähteen, Herran’.” (Jer.17).

Herramme sanoi maan päällä vaeltaessaan:
”’Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat.’ Mutta sen hän sanoi Hengestä, joka niiden piti saaman, jotka uskoivat häneen…” (Joh.7).

Tätä toimintoa ei vielä milloinkaan ole ilmoitettu loppuneeksi, vaikka elämmekin ajassa, jossa rakkaus on kylmennyt ja laittomuus eli vääryys päässyt valtaan. Sitä selvempänä tulee aidon jumalanlapsen erottua kaikista muista. Hänen lähteensä on yhä vielä tuonpuoleisissa asioissa, itse Herrassamme, jonka lähettämä Pyhä Henki vieläkin todistaa Hänestä, joka kaiken on meille ansainnut.

Mainitsemamme lähde on siis yhä vielä käytössä, mutta sen virtaaminen on sidottu Sanaan, joka mahdollistaa maallisen ja tuonpuoleisen yhdistymisen. Jos emme ole lukeneet kylliksi Sanaa, ei Pyhällä Hengellä ole mitä ilmoittaa meille, sillä Hän muistuttaa meitä kaikesta siitä, mikä on kirjoitettuna Sanaan, mitä Herra on puhunut tuoden julki ajatuksensa meitä kohtaan.  Lähteenä oleminen ei ole laiskan toimia, vaan jokaisen on pidettävä huoli siitä, että virtaamisväylät ovat avoimet ja yhteys veden Alkuperään on kunnossa. Tässä on kai elämämme suurin vaikeus tämän ajan keskellä, koska näistä asioista ei juurikaan kuule puhuttavan, vaikka ne ovat elämämme perusta. ”Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee!”