”Sillä niin monta kuin Jumalan lupausta on, kaikki ne ovat hänessä ’on’; sentähden tulee hänen kauttaan myös niiden ’amen’, Jumalalle kunniaksi meidän kauttamme. Mutta se, joka lujittaa meidät yhdessä teidän kanssanne Kristukseen ja joka on voidellut meidät, on Jumala, joka myös on painanut meihin sinettinsä ja antanut Hengen vakuudeksi meidän sydämiimme.” (2.Kor.1).
Olen auttamattomasti kesän lapsi. Olen selvästi jonkin
verran alakuloinen seuratessani säätiedotuksia ja luvattuja lämpötiloja. Oli niin
kauan kuivaa, että nyt sateiden tuleminen tuotti suurta iloa. Niinpä eräänä iltana
valvoin tavallista myöhempään nähdäkseni sateen alkamisen. Mutta nyt koleudella
ja sateilla ei näytä olevan loppua, vaikka tänään alkoi kesäkuu!
Onneksi mielialani eivät todellisuudessa ole suuressakaan
määrin kiinni ilmastosta ja tällaisista maallisista asioista. Minä en ole
kykenevä muuttamaan yhdenkään hiukseni väriä, kuinka sitten voisin vaikuttaa
säiden laatuun tai johonkin muuhun minua niin paljon suurempaan asiaan! Mikähän
oikein saa meidät ihmiset kuvittelemaan itsemme joksikin paljon suuremmaksi
kuin mitä todella olemme? Me pinnistelemme ja ponnistelemme asioiden kanssa,
jotka meidän on tarkoitus läpäistä kokemisen välityksellä, mutta emme tajua
ollenkaan, ettemme pysty muuttamaan olosuhteita, vaan ne muovaavat meitä!
Me haluaisimme muuttaa niin monia asioita omien mieltymystemme
mukaisiksi, päästäksemme mahdollisimman vähäisin ponnisteluin kaiken lävitse,
unohtaen kaikkien koettelemusten tarkoituksen ja päämäärän. Ruumiillisesta harjoituksesta
on Sanan mukaan hyötyä vähään:
”Mutta epäpyhiä
ämmäin taruja karta ja harjoita itseäsi jumalisuuteen. Sillä ruumiillisesta
harjoituksesta on hyötyä vain vähään; mutta jumalisuudesta on hyötyä
kaikkeen, koska sillä on elämän lupaus, sekä nykyisen että tulevaisen.
Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen. Sillä siksi me
vaivaa näemme ja kilvoittelemme, että olemme panneet toivomme elävään Jumalaan,
joka on kaikkien ihmisten vapahtaja, varsinkin uskovien. Tätä käske ja opeta.” (1.Tim.4).
Voisimme lainata lukuisan määrän kohtia, jotka kertovat
meille selvääkin selvemmin ”hengellisten lihasten” hankkimisen merkityksen.
”Mutta epäpyhiä
ämmäin taruja karta ja harjoita itseäsi jumalisuuteen.” Miksihän jokin
sisimmässäni yhdistää tämän kaikenlaiseen vannottamiseen ja vakuutteluun, joka
koskee ihmistekoisia ja ihmisluonnon mukaisia ajatusmaailmoja? Me tarvitsemme
harjoitusta ja jumalallisen kunto-ohjelman saavuttaaksemme tilan, jossa
selviämme kaikesta kohtaamastamme!
”Mutta se, joka
lujittaa meidät yhdessä teidän kanssanne Kristukseen ja joka on voidellut
meidät, on Jumala, joka myös on painanut meihin sinettinsä ja antanut Hengen
vakuudeksi meidän sydämiimme.”
Halleluja! Älkäämme katsoko sen paremmin luonnonoikkuihin
kuin ei omiin tunneheilahteluihimme, koska meitä koulutetaan ja kuntoutetaan
johonkin niin merkittävään ja suurenmoiseen, että kaikki maallinen jää sen
varjoon! Meidän halutaan kiinnittävän entistä enemmän huomiomme siihen, mihin
koko elämämme ja varmuutemme perustuu:
”…joka myös on
painanut meihin sinettinsä ja antanut Hengen vakuudeksi meidän sydämiimme.”
Jos sinulla ei vielä ole täyttä selvyyttä tästä sinetistä
ja sen merkityksestä, lähesty Herraasi aivan uudella tavalla, niin Hän Itse
selvittää sinulle kaiken tarvittavan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti