Ette ole itsenne omat!

”Mutta Jumala sanoi hänelle: 'Sinä mieletön, tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta pois; kenelle sitten joutuu se, minkä sinä olet hankkinut?' Näin käy sen, joka kokoaa aarteita itselleen, mutta jolla ei ole rikkautta Jumalan tykönä.’ Ja hän sanoi opetuslapsillensa: ’Sentähden minä sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte.’” (Luuk.12).

”Mutta Jumala sanoi hänelle: 'Sinä hullu! Tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta takaisin. Ja kaikki, minkä olet itsellesi varannut - kenelle se joutuu?’” (1992 käännös).

Kuuntelin aamuhartauden ja siitä jäi mieleeni soimaan sana ”takaisin”. Me emme alun pitäenkään ole siinä asemassa mitä inhimillisinä olentoina olemme tottuneet ajattelemaan itsestämme ja olemuksestamme! Me emme ollenkaan ole itsemme omia, omaa omaisuuttamme, sillä koko elämämme on suoranaista lainaa. Me emme todellisuudessa omista sitä maailmaa, johon meidät on asetettu elämään, vaan meidät on alun pitäen tarkoitettu toimimaan meille uskotun suojelijoina ja varjelijoina. Maasta me olemme tulleet, ja se on meidän inhimillinen määränpäämme!

”Takaisin!” Kuinka vakava sanoma on yhdellä sanalla! Voimme vain ajatella Herramme kertomusta leivisköistä, jotka meille on uskottu tätä elämää varten. Jossakin vaiheessa olemassaoloamme meille esitetään vaatimus kaiken sen palauttamisesta, mikä on meille annettu eräänlaiseksi käyttövaraksi, ei omaan tarpeeseemme ja oman edun tavoittelun avuksi!

On aivan käsittämätöntä millaisia varastohuoneita hengellisellä alueella on pystytetty rikkaan miehen esikuvan mukaisesti! Miten ylipäätään tällainen ajattelu on mahdollista Herramme varoittavasta esikuvasta huolimatta?

”Ja hän sanoi: 'Tämän minä teen: minä revin maahan aittani ja rakennan suuremmat ja kokoan niihin kaiken eloni ja hyvyyteni; ja sanon sielulleni: sielu, sinulla on paljon hyvää tallessa moneksi vuodeksi; nauti lepoa, syö, juo ja iloitse.'” (Luuk.12).

Ei auta tippaakaan se hengellinen leima, jota omalla leimasimellamme heilutamme kaiken toimintamme yllä, koska itsekkäät asenteet purskahtavat esiin jokaisella leimasimen iskulla! Tästä alkaa olla aivan liian suuri määrä esimerkkejä! Yhä vielä pätevät kaikki Herramme sanat:

”Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste raiskaa ja missä eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta. Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi.” (Matt.6).

Mieleeni tulee elävänä vuosikymmeniä sitten tapahtunut sieniretki, jonka aikana aivan erikoisella tavalla koin elämäni haurauden ja lyhyyden käännellessäni eteeni osuneita oksia ja hämähäkin seittejä. Tuskin olen milloinkaan muulloin kokenut sellaisella selvyydellä elämäni olevan vain hetkellistä lainaa ja takaisinmaksun hetken olevan yhtä lähellä kuin kääntelemäni oksat ja hihaani tarttuneet hämähäkinseitit! Takaisin, takaisin vaaditaan aikanaan ja jossakin määrin jo nyt kaikki se, mikä on vain lainaa, ei omaisuuttamme!

”Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat? Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne.” (1.Kor.6).

”Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen.” (Gal.5).  

”Sentähden, elimmepä tai kuolimme, niin me olemme Herran omat.” (Room.14).