”Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat? Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne.” (1.Kor.6).
Meillä on enemmän totunnaista ajattelua kuin mitä olemme
valmiit myöntämään! Me olemme aivan kuin ohimennen lukeneet seuraavankin kohdan
kiinnittäen kaiken huomiomme ”ruumiilliseen harjoitukseen”, jonka tottumuksemme
perusteella liitämme kaikenlaiseen kuntoiluun ja urheiluun. Tähän on kaiketi
langennut suurin osa hengellisiä opettajiakin siinä määrin, että mieleeni ei
tule yhtä ainoatakaan kertaa, jolloin olisin kuullut selvää opetusta siitä,
mitä merkitsee:
”Kirkastakaa siis
Jumala ruumiissanne.”
Me olemme niin hengellisten asioiden lumoissa, että
kaikki ruumiiseemme, nykykielellä kehoomme, liittyvät asiat on jätetty aivan
omaan arvoonsa, niin ettei juuri kukaan rohkene tuoda esiin niitä tekijöitä,
joiden odotetaan toteutuvan uskovaisen hengellisen harjoituksen yhteydessä,
ruumiillisestikin, kehollisestikin! Jos kerran meidän tarkoituksemme on
kirkastaa Jumala ruumiissammekin, kertoo nykytilanne sen, että meillä on
edessämme melko rankka kuntosalikeikka hengellisellä alueella saavuttaaksemme
meiltä odotetun! Ruumiillisesta harjoituksesta on hyötyä vain vähään, mutta:
”Mutta epäpyhiä
ämmäin taruja karta ja harjoita itseäsi jumalisuuteen. Sillä ruumiillisesta
harjoituksesta on hyötyä vain vähään; mutta jumalisuudesta on hyötyä kaikkeen,
koska sillä on elämän lupaus, sekä nykyisen että tulevaisen. Varma on se sana
ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen.” (1.Tim.4).
Mitä kaikki tämä tarkoittaa, sen jätän mietittäväksesi! Mitä
tarkoittaa jumalisuuteen harjoittaminen? Ei varmastikaan mahtavaa, kaikille
näkyvää hauislihasta ja teepaidasta pursuavia lihaksia! Niistähän ei ole
uskomuksemme mukaan juuri mitään hyötyä! Mutta jokin sanoma lainaamillamme
kohdilla on, sanoma, jota emme ehkä vielä ole oikealla tavalla huomioineet. Tätä
pohtikoon itse kukin kohdallaan!
”Sentähden,
elimmepä tai kuolimme, niin me olemme Herran omat.” (Room.14).
Kiitos Jumalalle, nyt lähdemme uimaan hengellisiin
syvyyksiin, joilla ei ole alkua eikä loppua! Me emme ole itsemme omat, sillä
meissä asuu nyt Voimatekijä, joka elää Elämäänsä meidän kauttamme!
”Sillä minä olen
lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen
kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa;
ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on
rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni. En minä tee mitättömäksi
Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan
Kristus on turhaan kuollut.” (Gal.2).
Olisikohan tässä ratkaisunmurunen ongelmalliseen
kysymykseemme erilaisista harjoitusmuodoista. Todellisuudessa minä en siis enää
elä, vaan Kristus minussa!
”…ja minkä nyt
elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa…”
Kiitos Herralle, millainen kuntosali meille onkaan
varattuna!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti