Elämään sisälle! 1

”Ja katso, eräs mies tuli ja sanoi hänelle: ’Opettaja, mitä hyvää minun pitää tekemän, että minä saisin iankaikkisen elämän?’ Niin hän sanoi hänelle: ’Miksi kysyt minulta, mikä on hyvää? On ainoastaan yksi, joka on hyvä.

Mutta jos tahdot päästä elämään sisälle, niin pidä käskyt.’” (Matt.19).

Kuka meistä ei tahtoisi päästä elämään sisälle? Mistä todellisuudessa ja aivan käytännössä on kysymys? Tänä aamuna ensimmäiseksi tulee mieleeni sanankohta:

”’…tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen. Ja mihin minä menen - tien sinne te tiedätte.’ Tuomas sanoi hänelle: ’Herra, me emme tiedä, mihin sinä menet; kuinka sitten tietäisimme tien?’ Jeesus sanoi hänelle: ’Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.’” (Joh.14).

Eilen kirjoitimme ”Minunlaisestani Jeesuksesta”. Jokainen kirjain ja välimerkkikin Sanassa kertovat meille vain yhdenlaisesta Jeesuksesta, joka on Sana. Tämä ei kuitenkaan missään tapauksessa tarkoita sitä, että meistä halutaan tehdä jonkinlaisia robotteja ja klooneja, jotka kaikki toimivat jonkinlaisessa kauko-ohjauksessa, eivätkä missään suhteessa erottaudu toisistaan! Päinvastoin, jokaisella meillä on oma osamme tässä kokonaisuudessa ja kullekin meistä on tarkoitettu aivan henkilökohtainen projekti tuodaksemme esiin, heijastaaksemme tiettyä osa Herramme ihmismielelle käsittämättömästä moninaisuudesta, kuitenkin harmoniassa keskenämme!

Rakastan kaunista, melodista musiikkia, etenkin suuren orkesterin soittamana. Jokaisessa todellista musiikkia tuottavassa orkesterissa on jokaisella oma paikkansa, oma osuutensa. Jotta aikaansaataisiin miellyttävää musiikkia, tarvitaan valtava määrä erilaisia instrumentteja, soittimia, joihin kukin soittaja on erikoistunut, jopa koko elämänsä panoksella. Tämä ei kuitenkaan toki tarkoita sitä, että hänen panoksensa perusteella hänellä olisi oikeus soittaa koko esityksen ajan mielivaltaisesti. Hänen on pitäydyttävä nuotteihinsa, jotka ovat samanlaiset jokaisen soittajan edessä, mutta joihin on selvästi merkitty hänen osuutensa. Eikö musiikista teekin nautittavan juuri erilaisten soittimien vaihteleva osuus?

Mitä mahtavampi konsertti, mitä puhuttelevampi sävelmä, mitä vaihtelevampi eri soittimien osuus, sitä surullisemmaksi tulen joka kerta ainakin hetkisen ajaksi. Minne rientävät sisimpäni ajatukset siinä määrin, että usein itken ääneen ja kyyneleet sumentavat silmäni? Me olemme hengellinen, Jumalan johtama orkesteri jumalallisine nuotteineen ja sävelmineen, mutta miksi emme saa aikaiseksi todella taivaallista tunnelmaa ja ihmisiä todella herättelevää taivaallista sointua?

Suurimmat torvet törisevät (Miksi sellainen määrä todellisia ”torvia”?) ja suurimmat rummut hakkaavat sellaisella voimalla, ettei juuri muuta kuulekaan. Me olemme valinneet itsellemme kaikkein äänekkäimmät soittimet, joita emme todellisuudessa lainkaan hallitse ja vaiennamme melumme alle juuri kaikki ne soittimet, jotka tekisivät esityksestämme todella nautittavan. Me haluamme olla esillä koko kappaleen ajan välittämättä nuoteista ja omasta todellisesta osuudestamme, saattaen aikaan suunnattoman määrän kyyneleitä ja murhetta kaikkien huiluja ja hiljaisia soittimia käsissään pitelevien keskuudessa, koska kukaan ei pääse kuulemaan heidän taitojaan!

Kuka nauttii jatkuvasta bassorummun takomisesta ja suurten lautasten paukkeesta, etenkin kun vielä kaikkein suurimmat torvet puhaltavat käsittämättömällä riitasointuisuudella ja paatoksella? Voi, kuinka mieleni tuleekaan murheelliseksi ja tekisi mieli itkeä! Opimmeko milloinkaan tämän elämän aikana pysymään omassa osuudessamme soittaaksemme edes kerran sellaisen sinfonian, joka aikaansaa todellisen sydämen kosketuksen kadotukseen kulkevan maailman keskellä, mahdollisimman monen päästessä siten kosketuksiin Ainoan Todellisen Elämän Kapellimestarin kanssa?

 ”Mutta jos tahdot päästä elämään sisälle, niin pidä käskyt.”

Voisimme nyt sanoa: ”Mutta jos tahdot päästä elämään sisälle, pysy nuoteissa jokaisen kuulijasi edun tähden!”