Usko ei ole joka miehen!

”Mutta minua te ette usko, sentähden että minä sanon totuuden. Kuka teistä voi näyttää minut syypääksi syntiin? Jos minä totuutta puhun, miksi ette minua usko? Joka on Jumalasta, se kuulee Jumalan sanat. Sentähden te ette kuule, koska ette ole Jumalasta.” (Joh.8).

Meidän on näköjään todella vaikea uskoa että joku ihminen ei voisi olla Jumalasta! Me armotontakin armottomammat ihmiset olemme monella alueella valmiit tuomitsemaan toisemme hyvinkin vähäisten erimielisyyksien varjolla, mutta aivan käsittämättömänä vastakohtana tuntuu valtaenemmistö laventaneen ahtaan portin ja kaidan tien jokaista pyrkijää varten. Millä perusteella voimme väittää tällaista? Jos ei näin olisi, niin miksi sitten ei laajoissa piireissä lainkaan julisteta enää parannusta ja mielenmuutosta?

”…meni Jeesus Galileaan ja saarnasi Jumalan evankeliumia  ja sanoi: ’Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi’.” (Matt.1).

Miksi me emme enää tarjoa pelastuksen mahdollisuutta niille, jotka eivät vielä ole päässeet käsittämään Jumalan armotarjousta ja etsikonpäivää! Sanan mukaan eivät kaikki vastaanota Hyvää Sanomaa, mutta meiltä on totaalisesti suljettu kyky päätellä mihin ryhmään kukin kohtaamamme ihminen kuuluu! Mikä saa suumme sulkeutumaan ja jalkamme pysähtymän, vaikka Jumalan Valtakunta on niin lähellä? Mikä saa jalkamme niin raskaiksi?

”…ja kenkinä jaloissanne alttius rauhan evankeliumille.” (Ef.6).

Ei kai vain kaiken takana ole vääränlainen arkuus, joka saa aikaan pelon tulla leimatuksi Paavalin tavoin?

”Onko minusta siis tullut teidän vihamiehenne sentähden, että minä puhun teille totuuden?” (Gal.4).

Meille on uskottu Totuuden Sana eteenpäin vietäväksi riippumatta ihmisten asenteista. Se on julistettava, uskovat ihmiset tai eivät! Usko ei siis ole joka miehen, eikä kukaan meistä voi pelastaa edes rakkaimpia läheisiään. Kaikki on totuuden julistamisen jälkeen armollisen Jumalamme käsissä ja me voimme vain rukoilla ihmisten puolesta, jakaen siunauksen toivotuksia!

”Valvokaa sentähden ja muistakaa, että minä olen kolme vuotta lakkaamatta yötä ja päivää kyynelin neuvonut teitä itsekutakin. Ja nyt minä uskon teidät Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun, hänen, joka on voimallinen rakentamaan teitä ja antamaan teille perintöosan kaikkien pyhitettyjen joukossa.” (Apt.20).

Voi olla mahdollista seuraavakin, mutta sen ei tule estellä meitä!

”Ja kun sinä puhut heille kaiken tämän, niin he eivät kuule sinua, ja kun sinä heille huudat, niin he eivät sinulle vastaa. Sentähden sano heille: Tämä on kansa, joka ei kuullut Herran, Jumalansa, ääntä eikä ottanut kuritusta varteen. Kadonnut on totuus ja hävinnyt heidän suustansa.” (Jer.7).

”Minä olen vannonut itse kauttani, minun suustani on lähtenyt totuus, peruuttamaton sana: Minun edessäni pitää kaikkien polvien notkistuman, minulle jokaisen kielen valansa vannoman. Ainoastaan Herrassa - niin pitää minusta sanottaman - on vanhurskaus ja voima.” (Jes.45).