Jumalisuuden hyöty 1

”Mutta epäpyhiä ämmäin taruja karta ja harjoita itseäsi jumalisuuteen. Sillä ruumiillisesta harjoituksesta on hyötyä vain vähään; mutta jumalisuudesta on hyötyä kaikkeen, koska sillä on elämän lupaus, sekä nykyisen että tulevaisen. Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen.” (1.Tim.4).

Miksihän sellaisella tavalla olemme tottuneet rajaamaan hengelliset asiat kirkollisuuden ja sielunelämän alueelle? Olemme jo selvästi tuoneet esiin uskomme siihen, että ruumiillisesta harjoituksesta on hyötyä vain vähään, mutta nyt samassa yhteydessä tuodaan painokkaasti esiin jumalisuuden hyöty, joka vaikuttaa kaikkeen!

Ajatelkaamme vain pelkästään kehollista olemustamme ja terveyttämme. Vasta vakavien sairauksien edessä alamme todella ajatella sitä, miten elämme ja mitä tungemme suuhumme. Jumala on Sanassaan antanut meidän selvästi ymmärtää mikä meille sopii ja mikä ei. Omalle kansalleen, Israelille, Hän laati luettelon erilaisista eläimistä, joita kansa sai syödä. Samalla annettiin kansalle luettelo epäterveellisistä ruoka-aineista. Jokaisen oma asia oli noudattaa tai jättää noudattamatta annettuja ohjeita, mutta väärät valinnat eivät missään suhteessa jääneet ilman seurauksia, joiden luettelemiseen kirjoittajan tiedot ja taidot eivät riitä.

Veren syömisen suhteen kirjoittaja voi vain pitäytyä koko Raamatun lävitse kulkevaan punaiseen lankaan, joka katkeamattomana kulkee ja yltää nykyiseen hetkeen asti. Ei ole väliä sillä, mitä ihminen ajattelee ja opettaa ”uuden valaistuksen” vaikutuksesta. Ihminen ei verta syödessään riko vain itseään vastaan, vaan jumalallista neuvopäätöstä ja viisautta vastaan! Vanhassa Testamentissa oli selvä rangaistus säädöstä rikkovaa kohtaan.

Uusi Testamentti on selvästi veren syömistä vastaan, nimeten sen ainoaksi ruoka-aineeksi, joka uusitestamentilliselle uskovaisella on aivan yhtä kielletty asia kuin israelilaisellekin. Jos asia todettaisiin vain yhdessä kohdassa, voitaisiin keksiä erilaisia verukkeita, mutta sama asia toistetaan kolmeen eri kertaan:

”Sentähden minä olen sitä mieltä, ettei tule rasittaa niitä, jotka pakanuudesta kääntyvät Jumalan puoleen, vaan heille kirjoitettakoon, että heidän pitää karttaman epäjumalien saastuttamaa ja haureutta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, sekä verta. Sillä Mooseksella on ammoisista ajoista asti joka kaupungissa julistajansa; luetaanhan häntä synagoogissa jokaisena sapattina.” (Apt.15:19-21).

”Mutta uskoon tulleista pakanoista me olemme päättäneet ja kirjoittaneet, että heidän on välttäminen epäjumalille uhrattua ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta.” (Apt.21:25).

”Sillä Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän päällenne ole pantava enempää kuormaa kuin nämä välttämättömät: että kartatte epäjumalille uhrattua ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta. Jos te näitä vältätte, niin teidän käy hyvin. Jääkää hyvästi!” (Apt.15:28-29).

Jumalisuuden mukanaan tuoma viisaus ja hyvyys ja hyöty tulevat esiin näissäkin osa-alueissa! Oi Jumalani, millainen hengellinen syvyys ja mittaamattomuus tuleekaan esiin viimeisimmän lainauksemme sanoista:

”Sillä Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi…”

Missä on tänään yksimielisyys Pyhän Hengen ja meidän välillämme? Kuka rohkenisi ottaa nämä sanat suuhunsa esiin tullessa seurakunnallisia ongelmia ja vaikeita kysymyksiä?