Vain palvelijoita!

”Mikä Apollos sitten on? Ja mikä Paavali on? Palvelijoita, joiden kautta te olette tulleet uskoviksi, palvelijoita sen kykynsä mukaan, minkä Herra on heille kullekin antanut. Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala on antanut kasvun. Niin ei siis istuttaja ole mitään, eikä kastelijakaan, vaan Jumala, joka kasvun antaa. Mutta istuttaja ja kastelija ovat yhtä; kuitenkin on kumpikin saava oman palkkansa oman työnsä mukaan. Sillä me olemme Jumalan työtovereita; te olette Jumalan viljelysmaa, olette Jumalan rakennus.” (1.Kor.3).

Katselin eilen tuntikausia satelliittilähetystä Lontoon tulipalosta. Saksalainen uutiskanava keskittyi tapahtumaan jättäen kaikki muut tapahtumat sivuun. Eikö meilläkin tulisi olla uutisia, jotka nousevat korkeimpaan tärkeysjärjestykseen?

Olin aikanaan parillakin paikkakunnalla palomiehenä ja näin monia tulipaloja, suuriakin, mutta ei mitään Lontoon paloon verrattavaa! Paloasema ei ollut kaukana, vain noin korttelin päässä, mutta kuntoni oli melko heikko, niin että olin kylläkin paikalla ajoissa, mutta niin hengästyneenä että pystyin pukeutumaan haalariin vasta paloautossa!

Aikanaan jouduimme muuttamaan kerrostalossamme riehuneen tulipalon johdosta, joten omakohtainen kokemus vaikuttaa vieläkin elämääni.

Olin kehnonlainen palomies huonon kuntoni johdosta. Armeija oli luovuttanut minut terveydellisistä syistä paikkakunnan palolaitoksen käyttöön, niin ettei minua kutsuttu kertausharjoituksiin. Jälkeenpäin ajatellen asia oli melko koominen, sillä olen koko ikäni ollut allerginen hyvin monille erilaisille pölyille! Miten sopivat yhteen tällainen allergia ja palomiehen virka?

Tämä tuli mieleeni jälleen kerran esiin ottamastani lainauksesta, jossa puhutaan palvelijoista. Se sisältää jotakin sellaista, mistä on tullut suoranaisesti pohja uskonelämälleni.

”Mikä Apollos sitten on? Ja mikä Paavali on? Palvelijoita, joiden kautta te olette tulleet uskoviksi, palvelijoita sen kykynsä mukaan, minkä Herra on heille kullekin antanut.”

Kuinka tärkeä ajatus sisältyykään sanoihin: ”Palvelijoita sen kykynsä mukaan, minkä Herra on heille kullekin antanut!” Minä olin palomiehenä, jolla ei ollut minkäänlaisia virkaan kuuluvia kykyjä, mutta kelpasin joukon mukana yksinkertaisiin tehtäviin. Näin on suurin osa elämäämme, mutta ei jumalallisella alueella! Jumalan on täytynyt antaa minulle jonkinlainen tehtävä, joka itsellenikään ei ole täysin selvä. Miksi uskon tähän tehtävään? Jos niin moni Ahmed Ahne kautta vuosikymmenien halusi kalifiksi kalifin paikalle, täytyi minulla olla jotakin kadehdittavaa ja haluttavaa!

Me tiedämme varmuudella, ettei kukaan ihminen todellisuudessa voi ottaa jonkun toisen paikkaa, etenkään Jumalan antamaa virkaa. Ahmed Ahne voi istuutua monenlaisille paikoille tönittyään jonkun pois istuimeltaan, mutta jonakin päivänä on tuo istuin osoittautuva tuliseksi paikaksi!

Näin ollen voimme turvallisesti todeta:

”Ja nyt minä uskon teidät Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun, hänen, joka on voimallinen rakentamaan teitä ja antamaan teille perintöosan kaikkien pyhitettyjen joukossa.” (Apt.20).