Vihaiset kasvot!?

”Jos vihamiehelläsi on nälkä, anna hänelle leipää syödä, ja jos hänellä on jano, anna hänelle vettä juoda. Sillä niin sinä kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle, ja Herra sen sinulle palkitsee. Pohjatuuli saa aikaan sateen ja salainen kielittely vihaiset kasvot.” (Snl.25).

Eilinen kirjoitukseni sai erään hyvän ystäväni soittamaan ja toteamaan, ettei hän oikeastaan koskaan ollut tullut ajatelleeksi, että meidän tulisi siunata kaikkia ihmisiä:

”Senjälkeen Joosef toi isänsä Jaakobin sisään ja esitti hänet faraolle. Ja Jaakob toivotti faraolle siunausta.” (1.Moos.47).

Millainen vaikutus tulisikaan olla sillä, että Herramme itse lainaa Sananlaskujen kohtaa, joka suorastaan mullistaa käsitteen ”vihamiehistä”! Onko olemassa monenlaisia vihamiehiä? Onko olemassa sellaisia vihamiehiä, joita meidän odotetaan ruokkivan, mutta onko heidän lisäksensä ”hengellisiä, uskonnollisia vihamiehiä”,  joita Herramme selvä käsky ei koskekaan?

”Te olette kuulleet sanotuksi: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi.' Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat, että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin.” (Matt.5).

Saako meillä tästä huolimatta olla vihaiset kasvot niitä vihamiehiä kohtaan, jotka saavat mielemme kuohumaan eriävien uskonnollisten näkemystensä johdosta? Eikö Herramme nimenomaan puhu niistä, jotka uskomme tähden vainoavat ja ahdistelevat meitä? Jos Hän selvästi käskee meitä (en katso olevan kysymyksen kehotuksesta) rukoilemaan vainoajiemmekin puolesta, niin kuinka emme voisi ottaa esimerkiksemme Jaakobia, joka toivotti siunausta faaraolle, varsinaiselle pakanahallitsijalle?

”Ahkeroikaa sitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä. Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa.”

Olisiko meillä aivan välttämättömyys tarkistaa asenteitamme ja miettiä, mitä tarkoitetaan ”kaikilla ihmisillä”? Jaakob tiedosti tilanteensa ja mitä edellytti rauha faaraon ja egyptiläisten keskuudessa. Miksi me olemme jatkuvassa sotatilassa, jota eivät ole niinkään julistaneet lähimmäisemme, vaan uskonnollinen mielemme?

”Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä kirjoitettu on: ’Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra.’ Vaan ’jos vihamiehelläsi on nälkä, ruoki häntä, jos hänellä on jano, juota häntä, sillä näin tehden sinä kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle.’ Älä anna pahan itseäsi voittaa, vaan voita sinä paha hyvällä.” (Room.12).