”Minunlaiseni Jeesus?”

”Ja katso, eräs mies tuli ja sanoi hänelle: ’Opettaja, mitä hyvää minun pitää tekemän, että minä saisin iankaikkisen elämän?’ Niin hän sanoi hänelle: ’Miksi kysyt minulta, mikä on hyvää? On ainoastaan yksi, joka on hyvä.

Mutta jos tahdot päästä elämään sisälle, niin pidä käskyt.’” (Matt.19).

Herättyäni tänä aamuna mielessäni alkoi toistua ajatus: ”Minunlaiseni Jeesus”. Onko tässä vastaus siihen, miksi blogillamme ei ole satojatuhansia ja miljoonia lukijoita? Minä en omalla kohdallani tunne muuta kuin Raamatun Jeesuksen ja Hänestä on sisäisen elämäni johdosta pakko kirjoittaa, ei mistään muusta! Minulla ei ole ”Minunlaistani Jeesusta”, vaan koko sydämestäni toivon perustaneeni kaiken vain siihen, mitä Sanasta voin löytää ja kaiken vajavaisuuden keskellä kokea todeksi.

Niin kuin eilen mainitsin, olen omasta mielestänikin aivan liian paljon tekemisissä kovia kokeneiden ja rikkinäisten ihmisten kanssa, mutta tämä ei ole ollut oma valintani. Kuinka usein onkaan minua kehotettu vähentämään kontaktejani henkilöihin, jotka omalla tavallaan imevät voimaa minusta, pystymättä antamaan sellaista palautetta, mikä tukisi itseäni. Eikö ole itsestään selvää, jumalallisuuden mukaista, että kaikesta huolimatta olemme tekemisissä asioiden kanssa, joiden voimavarat virtaavat, ei ihmisestä, vaan siitä hengellisestä virrasta, josta Sana niin selvästi puhuu:

”Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ’Jokainen, joka juo tätä vettä, janoaa jälleen, mutta joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, se ei ikinä janoa; vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään.’” (J0h.4).

”Mutta juhlan viimeisenä, suurena päivänä Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi: ’Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat.’ Mutta sen hän sanoi Hengestä, joka niiden piti saaman, jotka uskoivat häneen…” (Joh.7).

Miten voisi kaikessa tässä olla tilaa ”Minunlaiselleni Jeesukselle”?

”Opettaja, mitä hyvää minun pitää tekemän, että minä saisin iankaikkisen elämän?”

Tämä on kautta aikojen ollut ihmisten ja ihmisryhmienkin kysymys, jota ei ehkä niinkään usein ole esitetty Herralle, vaan enemmänkin heitetty ilmaan toisten ihmisten ja kirkollisten tahojen vastattavaksi. Kuinka usein onkaan korostus hyvillä asioilla, ihmiselle mieluisilla asioilla, piirteillä! Kun ei kysytä Herralta, saadaan suuri määrä mieleisiä vastauksia, jotka tuovat ihmiselle luvan ja monen mielestä velvollisuudenkin luoda aivan oma kuva ”Minunlaisesta Jeesuksesta”, mikä ei lopulta juuri missään perustu Jumalan Sanan antamaan kuvaan!

Niin surullista kuin se onkin, tarjotaan tällaisia hengellisiä kuvia sielullisesti rikkinäisille ja kovia kokeneille ihmisille uskomuksessa, että he tarvitsevat rakkaudellista ja vain hellivää syliä, joka saa unohtamaan kaiken pahan ja ikävän kokemuksen ja aloittamaan puhtaalta pöydältä. On aivan totta että nämä ihmiset tarvitsevat rakkaudellista syliä, turvallisuutta ja hellyyttä, mutta eivätkö he sittenkin ensisijaisesti kaipaa totuutta elämäänsä, jonka valheellisuus ja petos ovat rikkoneet?

Rikkinäinen ihminen omaa aivan ainutlaatuisen vaiston, joka kertoo hänelle meistä enemmän kuin osaamme kuvitellakaan. Hänen kohdallaan meidän on todella tarkkaan tiedettävä mitä voi sanoa ja mitä ei. Useimmiten tehtävämme on vain kuunnella, avaamatta suutamme. Jobin kärsimys ei todellisuudessa alkanut sairaudesta, vaan niiden päivien koittaessa, kun hänen lohduttajansa lopettivat hiljaisuutensa ja avasivat suunsa haavoittaviin puheisiin. He puhuivat ja puhuivat loputtomasti, päästäen valloilleen kuvan ”heidän laisestaan Jumalasta”.

Ihminen, autettavammekaan, ei elä vain leivästä, vaan jokaisesta Jumalan suusta lähtevästä sanasta. Onko meissä se lähde, joka kumpuaa sisimmästämme kohtaamiamme ihmisiä varten, mutta ei kuitenkaan ole peräisin meistä itsestämme. Tämä vesi saa meidät tiedostamaan oikean hetken ja senkin, mitä tulee sanoa:

”Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi.” (Joh.8).

Totuus on tekevä teidät vapaiksi, ei ”minunlaiseni Jeesus”!