Vihaiset kasvot! 2

”Jos vihamiehelläsi on nälkä, anna hänelle leipää syödä, ja jos hänellä on jano, anna hänelle vettä juoda. Sillä niin sinä kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle, ja Herra sen sinulle palkitsee. Pohjatuuli saa aikaan sateen ja salainen kielittely vihaiset kasvot.” (Snl.25).

Oletko ollut tietoinen siitä, että tämä Herramme suuhunsa ottama lainaus on ollut kirjoitettuna Vanhassa Testamentissa jo vuosituhansien ajan? Mielessämme on aina kai ollut enemmänkin kaikki ”hammas hampaasta ja silmä silmästä” kategoriaan kuuluva teksti. Me olemme tainneet lukea kaikkea aivan liian valikoivasti:

”Älä ole joukon mukana tekemässä pahaa, äläkä todista riita-asiassa niin, että taivut joukon mukaan ja väännät oikean vääräksi. Älä ole puolueellinen alhaisen hyväksi hänen asiassansa. Jos tapaat vihollisesi härän tai aasin eksyksissä, niin saata se hänelle takaisin. Jos näet vihamiehesi aasin makaavan kuormansa alla, niin älä jätä häntä auttamatta, vaan auta häntä sitä päästämään. Älä väännä vääräksi keskuudessanne asuvan köyhän oikeutta hänen riita-asiassansa. Pysy erilläsi väärästä asiasta…” (2.Moos,23).

Tänään sydämelläni on pakko puhua jälleen kerran asioista, joista mieluummin vaikenisin. Me olemme aikojen kuluessa samaistaneet itsemme aivan liian monella tapaa ylväisiin kirkollisiin johtajiin, ehkä kärjistetyimpänä esikuvana fariseus Suuriego, joka on palkannut edellänsä kaupungilla kulkevan pikkupojan (Olisinko minäkin joskus nuorempana ollut vastaavanlaisessa toimessa???). Tämän ”pyhä tehtävä” oli soittaa väkijoukossa kelloa varoitukseksi: ”Perässäni seuraa henkilö, joka on niin pyhä, ettei häntä lähelle saa mennä, saati sitten koskettaa!” ”Pysy erilläsi, älä tule minua lähelle, sillä minä olen sinulle pyhä.” (Jes.65).

Voisimmeko kuvitella tällaisen persoonan rientävän hänelle epämieluisan aasinajajan luokse, jonka juhta on kaatunut kuormansa alle? Kuinka voisikaan hän auttaa, koska saattaisi vahingossa koskettaa aasia!

Miksihän tunnen itseni tuollaiseksi aasiksi hyvin pyhien henkilöiden keskellä? Miksihän näen nykyään niin epämieluisia unia jatkuvista yrityksistä selvittää menneisyyden asioita? Eikö menneet tulisi unohtaa ja jatkaa uuden kanssa eteenpäin? Kyllä ja ei! Tuovatko jatkuvat uneni esiin sen todellisuuden, mikä vallitsee näkymättömässä maailmassa jatkuvien vihaisten kasvojen johdosta? Jumalani, armahda minua, mutta millaisen määrän vihaisia, ”hengellisiä” kasvoja olenkaan kohdannut kaikenlaisten huhupuheiden johdosta, ilman että yksikään olisi halunnut todella selvittää asian, saati sitten pyytää anteeksi. Tämä toistuu nyt unissani kiusaantumiseen asti!

”Pohjatuuli saa aikaan sateen ja salainen kielittely vihaiset kasvot.”

”Älä ole joukon mukana tekemässä pahaa, äläkä todista riita-asiassa niin, että taivut joukon mukaan ja väännät oikean vääräksi.”

”Älä väännä vääräksi keskuudessanne asuvan köyhän oikeutta hänen riita-asiassansa. Pysy erilläsi väärästä asiasta…”

Tuskin lukee kukaan suoranaisesti asianomainen näitä tekstejäni, mutta sisimmässäni palaa tuska, joka ei näytä hellittävän. Koko maailma, niin hengellinen, henkinen kuin maallinenkin on täynnä ajattelua, että vanha tulee unohtaa, panna pois, ja jatkaa uuden kanssa. Olisiko kuitenkin niin, että nyt on aika Danielin tavoin tunnustaa omansa ja koko kansan synnit?

”Minun Jumalani, kallista korvasi ja kuule, avaa silmäsi ja katso meidän hävitystämme ja sitä kaupunkia, joka on otettu sinun nimiisi; sillä me annamme rukouksiemme langeta sinun eteesi, emme omaan vanhurskauteemme, vaan sinun suureen armoosi luottaen. Herra, kuule, Herra, anna anteeksi, Herra, huomaa ja tee tekosi itsesi tähden, älä viivyttele, minun Jumalani; sillä sinun kaupunkisi ja sinun kansasi ovat sinun nimiisi otetut.’ Ja vielä minä puhuin ja rukoilin ja tunnustin syntini ja kansani Israelin synnit ja annoin rukoukseni langeta Herran, Jumalani, eteen minun Jumalani pyhän vuoren puolesta. Ja kun minä vielä puhuin rukouksessa, tuli se mies, Gabriel, jonka minä olin nähnyt ennen näyssä, kiiruusti kiitäen minun tyköni ehtoouhrin aikana. Ja hän opetti minua, puhui minulle ja sanoi: ’Daniel, nyt minä olen lähtenyt neuvomaan sinua ymmärrykseen. Kun sinä aloit rukoilla, lähti liikkeelle sana, ja minä olen tullut sitä ilmoittamaan; sillä sinä olet otollinen. Käsitä siis se sana ja ymmärrä näky’.” (Dan.9).

Mitä ei Veri ole peittänyt, se painaa meidän ja seurakunnan yllä. Lähteköön siis liikkeelle Sana parannuksen tekemiseksi, niin kauan kuin se vielä on mahdollista! Neuvokoon ja antakoon ymmärrystä Herran enkeli meillekin, sillä aika on myöhäinen!