Kaiken maailman tie

”Katso, minä menen nyt kaiken maailman tietä. Koko sydämenne ja koko sielunne tietäköön, ettei ainoakaan kaikista niistä teitä koskevista lupauksista, jotka Herra, teidän Jumalanne, on antanut, ole jäänyt täyttämättä; kaikki ovat toteutuneet teille, ei ainoakaan niistä ole jäänyt täyttämättä.” (Joos.23:14).

Jokainen meistä joutuu menemään kaiken maailman tietä. Meidän näkyvä alkuperämme on nähtävissä kaikkialla, missä vain luomme katseemme alaspäin! Maasta me olemme tulleet, ja maaksi tulemme jälleen riippumatta siitä, millaisessa kuoressa meidät maan poveen lasketaan. Mutta osa meitä, näkymätön olemuksemme, sielumme, jatkaa olemassaoloaan, mikä tuntuu meistä hyvin vieraalta, sillä olemme tottuneet ajattelemaan ja tuntemaan kaiken lihallisen olemassaolomme välityksellä.

Koko Raamatun punainen linja saattaa meidät kosketuksiin näkymättömän olemassaolon kanssa, ja meidän on ratkaistava tämän kehollisen elämämme aikana suhteemme kaikkeen siihen, mitä jumalallisuus meille tarjoaa ainoana paluutienä aitoon ja todelliseen Luojamme kosketukseen ja olemassaoloon Jumalan lapsena. Tämä ei ole vain jokin varmuuden vuoksi, jonkin välttämiseksi, tehtävä varotoimi, vaan Joosua ennen lähtöään kaiken maailman tielle, korostaa ratkaisumme todellista luonnetta:

”Koko sydämenne ja koko sielunne tietäköön, ettei ainoakaan kaikista niistä teitä koskevista lupauksista, jotka Herra, teidän Jumalanne, on antanut, ole jäänyt täyttämättä; kaikki ovat toteutuneet teille, ei ainoakaan niistä ole jäänyt täyttämättä.”

Jumalan osuudesta ei ole pienintäkään epäilystä tai epävarmuutta. Kaikki Hänen meille tarjoamansa on niin ja aamen, selvääkin selvempi ”kyllä”! Mutta millainen on meidän tietoisuutemme ja osallisuutemme, millä tasolla se on?

”Koko sydämenne ja koko sielunne tietäköön…”

Mitä meiltä siis odotetaan? Kaiken jumalallisuuden tiedostamista ja totena pitämistä, osallisena olemista koko sydämestämme ja koko sielustamme!

”…ettei ainoakaan kaikista niistä teitä koskevista lupauksista, jotka Herra, teidän Jumalanne, on antanut, ole jäänyt täyttämättä; kaikki ovat toteutuneet teille, ei ainoakaan niistä ole jäänyt täyttämättä.”

Meidät on kutsuttu yhteyteen näkymättömän olevaisuuden kanssa. Näkyvä maailma vaikuttaa meihin kaikista takanamme olevista vuosista ja kokemuksista huolimatta häiritsevästi ja väärää tietoisuutta ja turvallisuutta tarjoten. Me emme tiedä milloin maahan johtava tie kehollemme alkaa, joten ainoa turvamme ja autuutemme perustuu Jumalan antamiin lupauksiin, jotka ovat täyttyneet ja täyttyvät ilman meidän maallisten silmiemme havaintoja. Mitä onkaan usko?

”Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy. Sillä sen kautta saivat vanhat todistuksen.” (Hebr.11).

Joosua joutui suuresta kutsumuksestaan ja esimerkillisyydestään huolimatta menemään kaiken maailma tietä, mutta hänellä oli luja luottamus johonkin parempaan ja tulevaan:

”Ei kukaan kestä sinun edessäsi kaikkena elinaikanasi. Niinkuin minä olin Mooseksen kanssa, niin minä olen sinunkin kanssasi; minä en jätä sinua enkä hylkää sinua. Ole luja ja rohkea…” (Joos.1)

Millainen kiusaus meillä onkaan tässä ajassa kiinnittää odotuksemme ja toivomme johonkin petolliseen ja ajalliseen, näkyvään jumalisuuden ulkokuoreen, mikä useimmiten merkitsee epäjumalanpalvelusta! Mutta Hän, joka on aikakäsitteen ulkopuolella, on antanut lupauksensa olla kanssamme, aivan kuten Hän oli kaikkien omiensa kanssa! Olkaamme siis lujia ja rohkeita!

”Me tiedämme, että olemme Jumalasta, ja koko maailma on pahan vallassa. Mutta me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, tunteaksemme sen Totisen; ja me olemme siinä Totisessa, hänen Pojassansa, Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä. Lapsukaiset, kavahtakaa epäjumalia.” (1.Joh.5)