Oikea asenne avuksemme

Innoittajana tälle kirjoitukselleni on muutaman ihmisen äskettäinen kohtaaminen. He ovat kaikin tavoin vältelleet kohtaamistani vuosikymmenien ajan, ja ehkä minäkin siitä johtuen heidän kohtaamistaan.

”Älkää kenellekään pahaa pahalla kostako. Ahkeroikaa sitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä. Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa. Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä kirjoitettu on: ’Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra’. Vaan ’jos vihamiehelläsi on nälkä, ruoki häntä, jos hänellä on jano, juota häntä, sillä näin tehden sinä kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle’. Älä anna pahan itseäsi voittaa, vaan voita sinä paha hyvällä.” (Room.12).

Sanottakoon jälleen kerran jumalallisella Hengen arvovallalla, ettei tätä Sanaa tee tyhjäksi meidän näkemyksistämme poikkeava lähimmäisemme mielipide tai opillinen näkemys! Me olemme jokainen erilaisia, Jumalan luomia olentoja, joiden monipuolisuus täydentää toisiaan ja siten kokonaisuutena muodostamme Jumalan kuvan.

Miksi sitten meitä käsketään välttämään harhaoppista ihmistä? Kuka määrittelee harhaoppisuuden luotettavalla tavalla? Ensimmäinen ristiriita alkuseurakunnan joukossa perustui näkemyksiin ympärileikkaamisesta ja lain pitämisestä. Jo nyt itselläni menee sormi suuhun ja totean koskettaneeni aivan liian laajaa aihetta. Siksi jätän aiheen itse kunkin uudelleen arvioitavaksi, toteamalla viisaammalla suulla:

”Ahkeroikaa sitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä. Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa.”

Kumpi on tärkeämpää, edellisen mukaan eläminen, vaiko harhaoppisuuden etsiminen lähimmäisestä, jota emme täysin ymmärrä ja hyväksy oman ahdasmielisyytemme johdosta? Kuinka monta harhaoppista ihmistä onkaan minulle osoitettu oikein paisuneella etusormella menneiden viiden vuosikymmenen aikana! Oma kehoni on täynnä erikokoisia ruhjeita ja mustelmia tällaisten panssarisormien ja – nyrkkien iskeydyttyä itseeni aina silloin, kun kuulija närkästyneenä on tullut puhutelluksi ja ojennetuksi. Tällaisten osoittavien sormien päässä on ollut jonkinlainen megafoni, josta on kaikunut närkästynyt ääni: ”Puhu minulle vain kauniita, minua miellyttäviä asioita! Mitä minun tulisi ajatella siitä, että nuhde tulee tällaisella tavalla!” Tavalla tai toisella on minut pantu epäilemään olevani itse todella harhaoppinen julistaja ja kirjoittaja!

”Ahkeroikaa sitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä. Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa.”

Olen aina pyrkinyt tähän julistamastani huolimatta. Olen vain joutunut toistamiseen kysymään:

”Onko minusta siis tullut teidän vihamiehenne sentähden, että minä puhun teille totuuden?” (Gal.4).

Mitä voisimme siis sanoa harhaopista? Mieleeni tulee voimallisena ääni galatalaisesta maailmasta:

”Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin, joka kuitenkaan ei ole mikään toinen; on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin. Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu. Niinkuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu. Ihmistenkö suosiota minä nyt etsin vai Jumalan? Tai ihmisillekö pyydän olla mieliksi? Jos minä vielä tahtoisin olla ihmisille mieliksi, en olisi Kristuksen palvelija. Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista; enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut.” (Gal.1).

Eivätköhän kirous ja harhaoppi kuulu samaan kategoriaan!

Jumalamme ei ollut erikoisemmin mielistynyt Jobin ystävien oppineisuuteen, mutta ei kironnut näitä, vaan pani Jobin rukoilemaan heidän puolestaan. Muuttuisikohan kohtalomme, jos meidät saataisiin vietyä samaan asenteeseen ja mielialaan?

”Ja kun Job rukoili ystäväinsä puolesta, käänsi Herra Jobin kohtalon, ja Herra antoi Jobille kaikkea kaksin verroin enemmän, kuin hänellä ennen oli ollut. Ja kaikki hänen veljensä ja sisarensa ja kaikki hänen entiset tuttavansa tulivat hänen tykönsä ja aterioitsivat hänen kanssaan hänen talossansa, ja he surkuttelivat ja lohduttivat häntä kaikesta siitä onnettomuudesta, jonka Herra oli antanut kohdata häntä.” (Job.42).