Ymmärtäväinen rakentaja

”Mutta tulee aika ja on jo, jolloin totiset rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa; sillä senkaltaisia rukoilijoita myös Isä tahtoo. Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa.” (Joh.4).

Jesaja 48 olemme lukeneet näyttävästä jumalanpalveluksesta, josta kuitenkin kaikesta ulkonaisesta huolimatta puuttui aito hengellinen sisältö.

”Sentähden on jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, verrattava ymmärtäväiseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi.” (Matt.7).

Mitä järkeä on rakentaa pettävälle perustalle hengellistä rakennusta, josta riippuu koko elämämme ja tulevaisuutemme! Hyväuskoisuus ja vääränlainen luottamus kaiken jatkumiseen totutulla tavalla on järkyttävän petollista ja valitettavaa. Totuus on kuitenkin ilmoitettu meille ennakkoon:

”…ja ne, jotka ostavat, niinkuin eivät saisi omanansa pitää, ja ne, jotka tätä maailmaa hyödyksensä käyttävät, niinkuin eivät sitä käyttäisi; sillä tämän maailman muoto on katoamassa.” (1.Kor.7).

Minne kaikkialle ihminen onkaan rakentanut olettamuksessa, ettei mitään ikävää voi tapahtua! Ympäri maailmaa rakennetaan aina vain lähemmäksi toimivaa tai nukkuvaa tulivuorta, maanjäristykselle aroille seuduille pystytetään korkeita rakennuksia tai jopa ydinvoimaloita. Suuri osa Hollantia on merenpinnan alapuolella ja muualla maailmassa asutuskeskukset sijoitetaan maanvyöryjen uhkaamille rinteille ehkä yksinomaan kauniiden näköalojen tähden.

”…sillä tämän maailman muoto on katoamassa.”

Tätä ihmisen on todella vaikea uskoa, vaikka kaikki todisteet, kaikilta aloilta, puhuvat sen puolesta. Miksi mainitsin kauniit näköalat? Tämä taitaa ehkä koskea hengellisiä alueita enemmän kuin maallisia! Mikä innoittaa hengellisiä rakentajia valitsemaan rakennusaineita ja rakennustapoja, -paikkoja, jotka usein saavat hiuksemme nousemaan pystyyn muistellessamme Herramme varoittavia sanoja? Aivan kuten Kain aikanaan arveli maan hedelmien uhraamisen miellyttävän Jumalaa, aivan samoin kai valtaosa hengellisestä rakentamisesta perustuu silmän iloon ja keholliseen hyvänolon tunteeseen! On oikein etsiä kauneutta ja mieltä rohkaisevaa hyvänolon tunnetta, mutta ei sellaisella tavalla hengellisellä alueella!

Mekin kannamme entisaikaisen esikuvan mukaisesti joka päivä Herran ristiä omakohtaisena sovelluksena, joka kuitenkin on ikeen tavoin soveliaampi kuin Herramme kohtaama kärsimys. Niin, me emme ollenkaan pidä sanasta kärsimys, mutta se on aivan välttämätön hengellisen kasvumme kannalta.

”Ja lihansa päivinä hän väkevällä huudolla ja kyynelillä uhrasi rukouksia ja anomuksia sille, joka voi hänet kuolemasta pelastaa; ja hänen rukouksensa kuultiin hänen jumalanpelkonsa tähden. Ja niin hän, vaikka oli Poika, oppi siitä, mitä hän kärsi, kuuliaisuuden, ja kun oli täydelliseksi tullut, tuli hän iankaikkisen autuuden aikaansaajaksi kaikille, jotka ovat hänelle kuuliaiset, hän, jota Jumala nimittää ’ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan. Tästä meillä on paljon sanottavaa, ja sitä on vaikea selittää, koska olette käyneet hitaiksi kuulemaan.” (Hebr.5).

Kuinkahan hitaita oikein olemme kuulemaan? Minä en rohkene sanoa paljonkaan tästä sanankohdasta, koska sitä ei ole helppo selittää, mutta avatkoon sen kirjoittanut Henki sinulle kaiken merkityksen! Jos näin oli Herramme kohdalla, niin miten on meidän suhteemme?