”Sillä vaikka hänet ristiinnaulittiin, kun hän oli heikko, elää hän
kuitenkin Jumalan voimasta; olemmehan mekin hänessä heikot, mutta me elämme
hänen kanssaan Jumalan voimasta teitä kohtaan. Koetelkaa itseänne, oletteko
uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus
Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.” (2.Kor.13).
Ikäväkseni joudun
toteamaan, että olin aivan oikeassa kirjoittaessani, että joulu herättää
negatiivisiakin tunteita. Eilen keskustelin puhelimessa yli tunnin erään
vuosikymmenisen ystävän kanssa. Hän oli syvässä ahdistuksessa ajatusten jälleen
kerran rientäessä kaukaiseen menneisyyteen, jolloin ”kaikki oli paremmin”! Mitä
pahaa hän ja minä olemme tehneet, joutuessamme elämään tällaisissa
olosuhteissa, joihin emme koskaan olleet uskoneet joutuvamme?
Jostakin syystä tänä
aamuna mieleni palasi jälleen kerran kertomukseeni erilaisista ”hengellisen
ruoan koreista”, joita lukemattomat ihmiset kantavat selkä vääränä, väittäen ja
uskoen niiden sisältävän kaiken omaksumansa hengellisen totuuden ja aidon
hengellisen ruoan! Mihin kuitenkin vie meidät tämänpäiväinen lainauksemme
Jumalan Sanasta?
”Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai
ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä?”
Mitähän meille
todella pitää tapahtua, ennen kuin todella perinpohjaisesti käsitämme, että
mitään meille tarkoitettua hengellistä hyvää, ei ainakaan Herraa Jeesusta
Kristusta, voi säilyttää tai pitää sijoitettuna jonkinlaiseen koriin tai
astiaan! Sen sijaan että olisimme keskittyneet itseemme, olemme tutkistelleet
ja koetelleet uskontovereitamme, verraten näitä koreissamme säilyttämiimme
asioihin.
Mitä mieltä Sana on ”koreistamme
ja astioistamme”? Kuinka monta kertaa olemmekaan lainanneet tämän seikan aivan
tyhjentävästi paljastavaa sanankohtaa?:
”Myöskin muutamat kuljeksivat juutalaiset loitsijat rupesivat lausumaan
Herran Jeesuksen nimeä niiden ylitse, joissa oli pahoja henkiä, sanoen: ’Minä
vannotan teitä sen Jeesuksen kautta, jota Paavali julistaa.’ Ja niiden
joukossa, jotka näin tekivät, oli myös erään juutalaisen ylipapin, Skeuaan,
seitsemän poikaa; mutta paha henki vastasi heille sanoen:
”Jeesuksen minä tunnen, ja Paavalin minä tiedän, mutta keitä te
olette?” (Apt.19).
Halleluja! Kiitos
Jumalalle! Me emme ole yhtään paremmassa asemassa kuin nämä juutalaiset
loitsijat, jos hengellinen hyvämme on ”Paavali-korissa” tai jossakin muussa ”näyttävässä
korissa”! Pahojen henkien tulee nähdä meissä Pyhän Hengen sinetti, joka saa
heidät heti tietämään kenen kanssa ovat tekemisissä! Jumala olkoon meille
armollinen, että todella käsitämme kuinka henkilökohtaisesta asiasta on kysymys!
”Hämmästykää tästä, te taivaat, kauhistukaa, peräti tyrmistykää, sanoo
Herra. Sillä minun kansani on tehnyt kaksinkertaisen synnin: minut, elävän
veden lähteen, he ovat hyljänneet, ja ovat hakanneet itselleen vesisäiliöitä,
särkyviä säiliöitä, jotka eivät vettä pidä.” (Jer.2).
”Kaikella täydellisellä on rajansa - sen olen nähnyt - mutta sinun
käskysi ovat ylen avarat. Kuinka sinun lakisi onkaan minulle rakas! Kaiken päivää
minä sitä tutkistelen. Sinun käskysi tekevät minut vihollisiani viisaammaksi,
sillä ne ovat minun omani iankaikkisesti. Minä olen kaikkia opettajiani
taitavampi, sillä minä tutkistelen sinun todistuksiasi. Minä olen
ymmärtäväisempi kuin vanhat, sillä minä otan vaarin sinun asetuksistasi.”
(Ps.119).
Tutkistelkaamme tätä
asiaa Hengen avulla ja luvalla. Kuinka voisi olla mahdollista vedota ”opettajien
ja vanhojen koreihin”, kun kerran kaikki tämä on meissä itsessämme?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti