Avara hengellinen tila!

”Sentähden minä notkistan polveni Isän edessä, josta kaikki, millä isä on, taivaissa ja maan päällä, saa nimensä, että hän kirkkautensa runsauden mukaisesti antaisi teidän, sisällisen ihmisenne puolesta, voimassa vahvistua hänen Henkensä kautta ja Kristuksen asua uskon kautta teidän sydämissänne, niin että te, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina, voisitte kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on, ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä.” (Ef.3).

Kuinka pinnallista onkaan uskomme ajatellen sitä, millaisia hengellisiä syvyyksiä ja ulottuvuuksia meille on tarjolla!

”Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä. Hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät. He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni. Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun.” (2.Sam.22).

”Sinä annat minulle pelastuksen kilven, ja sinun oikea kätesi minua tukee; sinun laupeutesi tekee minut suureksi. Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju.” (Ps.18).

Kuinka ahtaita ovatkaan usein näkemyksemme ja hengelliset liikkumatilamme, koska pelkäämme astua uskon varassa päivittäisten mahdollisuuksien alueille! Jumalamme luo koko ajan uutta päivittäisen hengellisen mannan muodossa, mutta jos emme ole todella hereillä ja Sana ei jatkuvasti ole edessämme, on tiemme kylläkin kaita ja ahdaskin, mutta ei Sanan antamassa merkityksessä, vaan omien valintojemme johdosta! Mitä kaikkea meiltä jääkään kokematta ja syömättä Sanan ollessa suljettuna pöydällämme!

”Katso, entiset ovat toteen käyneet, ja uusia minä ilmoitan; ennenkuin ne puhkeavat taimelle, annan minä teidän ne kuulla.” (Jes.42).

”Älkää entisiä muistelko, älkää menneistä välittäkö. Katso, minä teen uutta; nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? Niin, minä teen tien korpeen, virrat erämaahan.” (Jes.43).

”Sinä olet ne kuullut, katso nyt kaikkea: ettekö sitä tunnusta? Tästä lähtien minä kuulutan sinulle uusia, salatuita, joita et ole tietänyt. Ne ovat luodut nyt, eikä aikoja sitten, ennen tätä päivää et ole niistä kuullut, ettet saattaisi sanoa: ’Katso, jo minä ne tiesin!’ Et ole sinä niistä kuullut etkä tietänyt, ei ole sinun korvasi niille aikaisemmin auennut…” (Jes.48).

Ei ole mitään pahaa uuden odottamisessa Herralta! Tämän ajan sekaannuksen ja ahdingon keskellä ihmisen mieli askartelee kokemissaan hengellisissä ongelmissa ja ihminen synnyttää sisimmässään erilaisia ratkaisuja juuri viimeisen lainauksemme esimerkin mukaisesti: ”Pankaa nyt merkille kuinka minä jo kaiken tiesin!”

Tulevaisuus on ainoastaan Herran käsissä ja vain Häneltä me saamme totuudellisen ja oikean kuvan viimeisten aikojen kehityksestä! Siksi meille kuuluu pasuunan lailla huuto:

”Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä.” (Luuk.21).