Nimi yli kaiken!

”…hänen nimensä kautta tämä seisoo terveenä teidän edessänne. Hän on 'se kivi, jonka te, rakentajat, hylkäsitte, mutta joka on kulmakiveksi tullut.' Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.” (Apt.4).

Olemme esittäneet pari päivää sitten kysymyksen siitä, että jos veljemme Paavali sanoo saaneensa kaiken esittämänsä Herralta ilmestyksen kautta, niin keneltä me olemme vastaanotettuamme saaneet sen? Kenelle meidän tulee olla siitä kiitollisia, ja millä tavalla voimme jakaa sitä eteenpäin päivittäisessä elämässämme? Paavali selvästi tuo julki, ettei hän ole saanut sitä ihmisiltä, vaan Jumalalta. Tuleeko meidän nyt esittää sama asia asettamalla sen ylle Paavalin nimi, ja olemalla kiitollinen hänelle? Voisiko asian eteenpäin vieminen muuttaa jotakin siinä tai sen alkuperässä? Pitääkö meidän jälleen kerran lainata Herramme omia sanoja?:

”Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa. Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille. Kaikki, mitä Isällä on, on minun; sentähden minä sanoin, että hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.” (Joh.16).

Jos me siis puhumme siitä, mitä veljemme Paavali Pyhän Hengen vaikutuksesta julistaa, ei se ole hänestä itsestään eikä meistäkään! Kuinka se voisikaan olla, koska Pyhä Henki vain toistaa Herramme Jeesuksen Kristuksen ajatuksia ja tahtoa? Herramme lunastusarmon kautta me viemme eteenpäin tätä kallista asiaa, jota ei edes voida nimetä Pyhän Hengen mukaan, koska Hänen puhumansa ei ole hänestä itsestään – Hän vain kaikessa kirkastaa Herraa Jeesusta Kristusta ja Hänen Nimeään! Halleluja! Tämä asia palaa tulena sisimmässäni enkä kaihda sen toistamista! Millainen vastuu meillä onkaan ottaessamme Herran Sanan suuhumme ja sisimpäämme! Jos Herran Jeesuksen Nimen sijasta toimintamme kautta joku muu nimi saa kunnian ja erikoisaseman ihmisten mielissä, olemme todella surkuteltavia ja pelottavassa asemassa!

”Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.”

Kysymme jälleen kerran mitä suurimmalla vakavuudella: kuinka monta kertaa elämässämme ja seurakunnallisuudessamme ääneen mainitsemme jonkin arvostamamme henkilön nimen? Kuinka usein mainitsemme Sen Nimen, jonka kautta meille on tuotu kaikki hengellinen hyvä ja yleensä ottaen tieto iankaikkisesta Elämästä? Käsitämmekö lainkaan olevamme suorastaan epäjumalanpalvelijoita korostamalla Jumalan käyttämien ihmisten nimiä?

Ei ole pelastusta yhdessäkään toisessa nimessä tässä maailmankaikkeudessa, kuin vain Herran Jeesuksen Kristuksen Nimessä! Ei kukaan muu ole oleva kykenevä olemaan pelastavasti läsnä viimeisen henkäyksemme hetkellä!

”Sentähden minä notkistan polveni Isän edessä, josta kaikki, millä isä on, taivaissa ja maan päällä, saa nimensä, että hän kirkkautensa runsauden mukaisesti antaisi teidän, sisällisen ihmisenne puolesta, voimassa vahvistua hänen Henkensä kautta ja Kristuksen asua uskon kautta teidän sydämissänne, niin että te, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina, voisitte kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on, ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä.” (Ef.3).