”Kuulkaa tämä, Jaakobin heimo, te, joita kutsutaan Israelin nimellä ja
jotka olette lähteneet Juudan lähteestä, jotka vannotte Herran nimeen ja
tunnustatte Israelin Jumalan, mutta ette totuudessa ettekä vanhurskaudessa -
sillä heitä kutsutaan pyhän kaupungin mukaan ja he pitävät tukenansa Israelin
Jumalaa, jonka nimi on Herra Sebaot…” (Jes.48).
Kuka kertoo meille
mikä riittää hengellisellä alueella, milloin voimme olla tyytyväisiä
hengellisiin saavutuksiimme? Lainauksemme vie meidät todella vakavalle
alueelle, etenkin kun luemme koko luvun. Kuinka kirkasta valoa asialle
tuovatkaan Herramme omat sanat:
”Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään. Ei jokainen, joka
sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka
tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra,
Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet
ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?' Ja
silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää
pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät.' Sentähden on jokainen, joka
kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, verrattava ymmärtäväiseen
mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi.” (Matt.7).
Lainaamme jatkuvasti
samoja sanankohtia, mutta se on meille turvaksi, niin kuin Paavalikin toteaa. Hengellisessä
elämässä kaikki ei ole ollenkaan sitä, miltä päällisin puolin näyttää!
”- sillä heitä kutsutaan pyhän kaupungin mukaan ja he pitävät tukenansa
Israelin Jumalaa, jonka nimi on Herra Sebaot…”
Ihminen hyvin usein
näkee ja kuulee mitä haluaa, ja voi pysähtyä tähän ilmaisuun katsoen sen
riittäväksi kiitokseksi Korkeimman taholta, mutta kuinka erilaisen kuvan
saakaan lukemalla koko luvun! Meiltä odotetaan jotakin paljon, paljon enempää,
kuten ilmenee selvästi Herramme omista sanoista:
”Mutta tulee aika ja on jo, jolloin totiset rukoilijat rukoilevat Isää
hengessä ja totuudessa; sillä senkaltaisia rukoilijoita myös Isä tahtoo. Jumala
on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja
totuudessa.” (Joh.4)
Kaiken näennäisen
jumalanpalveluksen keskellä tarvitsemme aivan uuden tietoisuuden rukouksesta ja
Jumalan kunnioittamisesta. Kiitos Herralle, siihen Hän on koko ajan vienyt
meitä isällisen kurituksen ja kasvatuksen puitteissa!
”Koetelkoon siis ihminen itseänsä, ja niin syököön tätä leipää ja
juokoon tästä maljasta; sillä joka syö ja juo erottamatta Herran ruumista
muusta, syö ja juo tuomioksensa. Sentähden onkin teidän joukossanne paljon
heikkoja ja sairaita, ja moni on nukkunut pois. Mutta jos me tutkisimme itseämme,
ei meitä tuomittaisi; mutta kun meitä tuomitaan, niin se on meille Herran
kuritusta, ettei meitä maailman kanssa kadotukseen tuomittaisi.”
(1.Kor.11).
Tämä ei koske vain
ehtoollishetkeä, vaan yleensä asennettamme hengellisiin asioihin, josta usein
on kiinni läheisemme hyvinvointi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti