Puhdistautukaamme lähimmäisemme tähden!

”Sentähden: ’Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko; niin minä otan teidät huostaani ja olen teidän Isänne, ja te tulette minun pojikseni ja tyttärikseni, sanoo Herra, Kaikkivaltias.’

Koska meillä siis on nämä lupaukset, rakkaani, niin puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta, saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa.” (2.Kor.6).

Me olemme aina ajatelleet kaikkea puhdistautumista vain omalta kannaltamme. Mutta miksi hengellinen ja maallinenkin puhtaus on niin tärkeätä koko seurakunnan ja läheistemme tähden? Miksi meitä käsketään lähtemään pois ”pesemättömien” keskeltä ja varomaan kaikkeen saastaiseen koskemista? - Koska tartunnan saamisen vaara on todella suuri niin hengellisellä kuin maallisellakin alueella! Jumalamme ajattelee todella vakavasti kaikenlaista puhtauttamme voidakseen omistaa puhtaan ja terveen seurakunnan, jonka jokaiselta jäseneltä odotetaan oikeanlaista hygieenisyyttä ja puhtautta yhteisen hyvän tähden.

Hiljattain minulla oli yksi elämäni järkyttävimmistä kokemuksista, joka on päiväkausia pyörinyt mielessäni jättämättä minua rauhaan edes yöllä. Se on kuitenkin sitä laatua, etten oikein tiedä mitä on asiallista kertoa sen absurdisuuden tähden. Koen sillä kuitenkin olevan niin suuren hengellisen esikuvallisuuden nimenomaan tälle ajalle, että on suorastaan pakko kirjoittaa siitä suoranaisessa sydämen tuskassa. Mehän olemme kaikki aikuisia ihmisiä ja voimme jakaa tämän asian loukkaantumatta, etenkin kun sen taustalla on aivan konkreettinen esikuva ihmismielen järjettömästä asenteesta lähimmäistään kohtaan.

Käyn viikoittain saunomassa pienen joukon kanssa ja huolehdin usein parin litran mehukannun täyttämisestä illan aikana. Viimeksi ilta oli jo pitkällä ja kannussa oli vain vähän mehua. Kannun luokse tuli istumaan hiukan erikoislaatuinen mies, joka hyvän tovin kaiveli takapuoltaan sormillaan, haistoi sormiaan ja sitten työnsi juuri nämä sormet koko mitaltaan kannun sisäpinnalle ja kaatoi itselleen mehua! Hän loi minuun vilkaisun ikään kuin tahtoen sanoa: ”Haa, huomasitko mitä tein?” Kuinkahan usein hän on tehnyt sen huomaamattamme?

Tuskin mikään asia maailmassa on koskaan puhutellut minua enemmän seurakunnallisen välinpitämättömyyden ja toisen ihmisen vahingoittamisen takia. Asiasta lukeminen ja kertominenkin on suorastaan oksettavaa, mutta se on elävin mahdollinen kuva nykyisestä tilanteesta, jossa millään ei enää tunnu olevan mitään rajoja. Mikä on tällaisen teon motiivi, tarkoitus? Miksi minulla pari kertaa näiden saunojen jälkeen on ollut pahat vatsavaivat? Miksi niin monella meistä on hengellisiä vatsavaivoja?

”He horjuvat näyissä, huojuvat tuomioissa. Sillä täynnä oksennusta ja saastaa ovat kaikki pöydät - ei puhdasta paikkaa! ’Keitähän tuokin luulee taitoon neuvovansa, keitä saarnalla opettavansa? Olemmeko me vasta maidolta vieroitettuja, äidin rinnoilta otettuja? Käsky käskyn päälle, käsky käskyn päälle, läksy läksyn päälle, läksy läksyn päälle, milloin siellä, milloin täällä!’ -  Niin, sopertavin huulin ja vieraalla kielellä hän on puhuva tälle kansalle, hän, joka on sanonut heille: ’Tässä on lepo; antakaa väsyneen levätä, tässä on levähdyspaikka.’ Mutta he eivät tahtoneet kuulla. Niinpä on Herran sana oleva heille: ’Käsky käskyn päälle, käsky käskyn päälle, läksy läksyn päälle, läksy läksyn päälle, milloin siellä, milloin täällä’, niin että he kulkiessaan kaatuvat selälleen ja ruhjoutuvat, että heidät kiedotaan ja vangitaan.” (Jes.28).