Kaikki tämän Elämän sanat!

”Mutta yöllä avasi Herran enkeli vankilan ovet ja vei heidät ulos ja sanoi: ’Menkää ja astukaa esiin ja puhukaa pyhäkössä  kansalle kaikki tämän elämän sanat.’ Sen kuultuansa he menivät päivän koittaessa pyhäkköön ja opettivat.” (Apt.5).

Olen jo ennenkin lainannut tätä sanankohtaa, mutta en koskaan kyllästy siihen, koska se muutamalla sanalla tuo esiin todellisen kristillisen Elämän perusteet.

Enkeli ei tuonut vangituille jotakin uutta, erikoista sanomaa, vaan käski tuomaan esiin sen, mitä jo oli heidän sisimmässään, olemuksessaan. Enkelin tehtävä oli vain avata heille ovet ja saattaa heidät ulos vihamielisten voimien vankeudesta. Heidän tuli julistaa siellä, missä oli ihmisiä, joiden joukossa olivat myös asian vastustajat.

Olen elämäni aikana kuullut aivan valtavan määrän mitä käsittämättömimpiä asioita, joita ei voi edelleen kertoa. Tulee kuitenkin tässä yhteydessä mieleeni eräs uskovainen mies, joka kantaen mukanaan vahvistinlaitteita tunkeutui sankkaan metsään luonnon keskelle ja saarnasi siellä linnuille ja metsän eläimille. Kukaan ei kertonut mitä hän puhui, mutta…

No niin, eräs kuuluisa muinaisuuden henkilökin kuulemma saarnasi linnuille, mutta tuskin hän kaipaa seuraajia! Ehkä kuitenkin monen julistus sopii paremmin metsän eläimille kuin ihmiskuulijoille?

Lainauksemme ydin on selvästi sanoissa:

”Menkää ja astukaa esiin ja puhukaa pyhäkössä  kansalle kaikki tämän elämän sanat.”

Mitä tästä tulee mieleemme?

”Ja muista kaikki, mitä on tapahtunut sillä tiellä, jota Herra, sinun Jumalasi, näinä neljänäkymmenenä vuotena on sinua kuljettanut erämaassa nöyryyttääksensä sinua ja koetellaksensa sinua ja tietääksensä, mitä sinun sydämessäsi on: tahdotko noudattaa hänen käskyjänsä vai etkö. Hän nöyryytti sinua ja antoi sinun nähdä nälkää, ja hän antoi sinulle mannaa syödä, jota et ennen tuntenut ja jota eivät isäsikään tunteneet, opettaaksensa sinut ymmärtämään, että ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan että hän elää jokaisesta sanasta, joka Herran suusta lähtee.” (5.Moos.8).

”…koetellaksensa sinua ja tietääksensä, mitä sinun sydämessäsi on…”

Kuinka kauan vielä? Eikö jo olisi aika toisenlaiselle kokemukselle? Minä en tiedä, koska en ole Jumala! Voin vain kehottaa lukemaan Sanaa ja käsittämään, että me emme sanele aikoja eikä hetkiä. Me menetämme aivan liian helposti ja nopeasti kärsivällisyytemme, osoittaen siten inhimillisen luonteemme. Aivan selvästi Jumalamme tarvitsee vuosikymmeniäkin selvittääkseen lähinnä meille, mitä meidän sydämessämme todella piilee kaiken ”hengellisyyden takana”.

Rehellisyyden nimissä täytyy todeta, että olemme usein itse itseämme kohdanneiden pettymysten ja petosten takana.  Itsepetos on ehkä kaikkein kavalin tekijä ihmisen elämässä!

”Tiedä siis sydämessäsi, että Herra, sinun Jumalasi, kasvattaa sinua, niinkuin isä kasvattaa poikaansa. Ja noudata Herran, sinun Jumalasi, käskyjä, vaella hänen teitänsä ja pelkää häntä. Sillä Herra, sinun Jumalasi, vie sinut hyvään maahan…” (5.Moos.8).

Eiköhän tässä ole jälleen yhden päivän annos, jonka pitäisi saada Sinut syventymään asiaan tarkemmin avoimen Raamatun edessä!