Aito todistaja

"Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut, vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka.” (Apt.1).

Kuinka suuressa määrin pyritäänkään puuttuva voima korvaamaan mitä erilaisimmilla tiedoilla ja ”tiedon sanoilla”! Sana selvästi tuo esiin tärkeimmät painopisteet aidossa hengellisessä elämässä.

Mikä on meidän jokaisen ensisijainen tehtävä sen jälkeen jos ja kun Pyhä Henki on tullut meihin? Eikö meillä ole silloin aivan sama tehtävä kuin Pyhällä Hengelläkin, vain sillä erotuksella, että me olemme vain välikappaleita Hänen toiminnalleen? Kuinka totta onkaan se, että meistä itsestämme ei lähde mitään hyvää!

”Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei; sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.” (Room.7).

Kuinka paljon voimmekaan havaita tahtomista, mutta voimaa hyvän tekemiseen ei selvästikään ole! Harvempi lukee tämän sanankohdan todella sen tarkoituksen ymmärtäen. Siksi annetaan yleisesti aivan liian suuri arvo ns. ”hengelliselle yrittäjyydelle”, joka todellisuudessa ei ollenkaan palvele Pyhän Hengen tarkoitusta. Meidän ”hengellinen hyvämme” toteuttaa siten oman mielemme mukaista näkemystä, joka aivan selvästi kaikin tavoin pyrkii kieltämään totuuden:

”Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu. Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni; sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin, mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.” (Room.7).

Meissä käydään siis uskomatonta ja ihmismielelle käsittämätöntä taistelua kahden eri alueen välillä! Siksi ymmärrämme entistä selvemmin, mitä tarkoittaa:

”Kuulkaa tämä, Jaakobin heimo, te, joita kutsutaan Israelin nimellä ja jotka olette lähteneet Juudan lähteestä, jotka vannotte Herran nimeen ja tunnustatte Israelin Jumalan, mutta ette totuudessa ettekä vanhurskaudessa - sillä heitä kutsutaan pyhän kaupungin mukaan ja he pitävät tukenansa Israelin Jumalaa, jonka nimi on Herra Sebaot…” (Jes.48).

Eivätkö edellisen lainauksen henkilöt olekin mitä hengellisimmän olemuksen omaavia – nimenomaan ulkonaisesti? Voimme kuitenkin selvästi nähdä Jumalamme näkemyksen tällaisista persoonista:

”Koska minä tiesin, että sinä olet paatunut, että sinun niskajänteesi on rautaa ja otsasi vaskea, niin minä ilmoitin ne sinulle aikoja ennen, kuulutin ne sinulle, ennenkuin ne tapahtuivat, ettet sanoisi: ’Epäjumalankuvani on ne tehnyt, veistetty kuvani ja valettu kuvani on niin säätänyt’.” (Jes.48).

Kuinka selvästi tämä tuokaan julki sen todellisuuden, että aivan ilmeistä epäjumalanpalvelusta voidaan harjoittaa hengellisyyden nimissä, ns. seurakunnan piirissä!