Melkein kuin…

Miksi aikanaan ja nytkin seurakunnallisessa elämässä sana mukava ja mukavasti toistuu niin usein? Ainakaan minun raamattuohjelmani ei löydä Sanasta kuin vain yhden kohdan, jossa tuo sana esiintyy:

”Sillä jos kokoukseenne tulee mies, kultasormus sormessa ja loistavassa puvussa, ja tulee myös köyhä ryysyissä, ja te katsotte loistavapukuisen puoleen ja sanotte: ’Istu sinä tähän mukavasti’, ja köyhälle sanotte: ’Seiso sinä tuossa’, tahi: ’Istu tähän jalkajakkarani viereen’, niin ettekö ole joutuneet ristiriitaan itsenne kanssa, ja eikö teistä ole tullut väärämielisiä tuomareita?” (Jaak.2).

Vuosien saatossa on joitakin veljiä ja sisaria siirtynyt aivan epäkristillisten yhteisöjen piiriin toteamuksella, että niiden jäsenet ovat ”niin mukavia”. Lausunto ei perustunut selvästikään heidän kuulemiinsa opetuksiin, vaan näiden ihmisten hymyyn ja miellyttävään käytökseen. On suorastaan järkyttävää paneutua tähän asiaan: ”Miksi en oikeastaan koskaan ole kuullut kenenkään antavan vastaavanlaista lausuntoa aidosta uskovaisesta?” Miksi aidot uskovaiset eivät ainakaan näytä olevan ”mukavia”?

Tämä asia on erittäin kaksijakoinen, riippuen näkemystemme perusteista. Jos arviomme perustuu ainoastaan ihmisen olemukseen ja ulkonaisiin tekijöihin, riippumatta tämän uskonnollisista näkemyksistä ja mahdollisesta pakanallisuudesta, olemme varmastikin vaarassa antautua väärille henkivalloille. Tällainen mukavuus ei varmastikaan kuulu jumalalliselle alueelle, vaikka onkin loppujen lopuksi hyvin laajamittaista. Tätä mukavuutta ei selvästikään saa kokea kukaan aidossa Totuudessa pidättäytyvä uskovainen, koska henget erotellaan!

Kuinka monta todella miellyttävää ihmistä olenkaan kohdannut elämäni varrella! He ovat olleet mukavia ja minäkin olen ollut heidän mielestään todella mukava – siihen asti kuin heille on selvinnyt mitä todella uskon! Lämmin ja rakkaudellinen suhde on hetkessä muuttunut vihasuhteeksi!

Niin kauan kuin puhutaan ihmisten toivomalla tavalla, säilyy sopusointu ja rauha, mutta todellisuus astuu esiin heti kun vedotaan Sanan selvään todistukseen! Aidon uskovaisen on siis melko vaikeaa olla ainakin laajemmassa mittakaavassa mukava!

”…ja te katsotte loistavapukuisen puoleen ja sanotte: ’Istu sinä tähän mukavasti’…”

Kuinka helppoa ja mukavaa onkaan olla mukava sellaisille henkilöille, joilta voi odottaa jotakin palkitsevaa ja ”mukavaa”! Näitä ihmisiä riitti aikanaan piirissämme ja katsoimme vain sitä, mitä silmä ulkonaisesti havaitsee! Mutta millaiseen ristiriitaan jouduimmekaan salliessamme näiden ”mukavien” ihmisten tuoda keskuuteemme todella ristiriitaisia opetuksia ja näkemyksiä! Toistamiseen kuului ihmisten todistus siitä, kuinka mukavia nämä henkilöt olivat ja kuinka heidän opetuksensa oli ”melkein kuin” sitä, minkä olimme jo vuosien ajan oppineet pitämään Raamatun totuutena!

Kuinka kauhistuttavia voivatkaan jotkin sanat olla jumalallisen Totuuden edessä! ”Mukava” ja ”melkein kuin”. Vanha sanonta kuuluu, että melkeistä puuttuu puolet. Raamatullisessa elämässä ”melkein kuin” on samaa kuin kuolema ja päämäärän kadottaminen!