Miksi aikanaan ja
nytkin seurakunnallisessa elämässä sana mukava ja mukavasti toistuu niin usein?
Ainakaan minun raamattuohjelmani ei löydä Sanasta kuin vain yhden kohdan, jossa
tuo sana esiintyy:
”Sillä jos kokoukseenne tulee mies, kultasormus sormessa ja loistavassa
puvussa, ja tulee myös köyhä ryysyissä, ja te katsotte loistavapukuisen puoleen
ja sanotte: ’Istu sinä tähän mukavasti’, ja köyhälle sanotte: ’Seiso
sinä tuossa’, tahi: ’Istu tähän jalkajakkarani viereen’, niin ettekö ole
joutuneet ristiriitaan itsenne kanssa, ja eikö teistä ole tullut väärämielisiä
tuomareita?” (Jaak.2).
Vuosien saatossa on
joitakin veljiä ja sisaria siirtynyt aivan epäkristillisten yhteisöjen piiriin
toteamuksella, että niiden jäsenet ovat ”niin mukavia”. Lausunto ei perustunut
selvästikään heidän kuulemiinsa opetuksiin, vaan näiden ihmisten hymyyn ja
miellyttävään käytökseen. On suorastaan järkyttävää paneutua tähän asiaan: ”Miksi
en oikeastaan koskaan ole kuullut kenenkään antavan vastaavanlaista lausuntoa
aidosta uskovaisesta?” Miksi aidot uskovaiset eivät ainakaan näytä olevan ”mukavia”?
Tämä asia on erittäin
kaksijakoinen, riippuen näkemystemme perusteista. Jos arviomme perustuu
ainoastaan ihmisen olemukseen ja ulkonaisiin tekijöihin, riippumatta tämän
uskonnollisista näkemyksistä ja mahdollisesta pakanallisuudesta, olemme
varmastikin vaarassa antautua väärille henkivalloille. Tällainen mukavuus ei
varmastikaan kuulu jumalalliselle alueelle, vaikka onkin loppujen lopuksi hyvin
laajamittaista. Tätä mukavuutta ei selvästikään saa kokea kukaan aidossa
Totuudessa pidättäytyvä uskovainen, koska henget erotellaan!
Kuinka monta todella
miellyttävää ihmistä olenkaan kohdannut elämäni varrella! He ovat olleet
mukavia ja minäkin olen ollut heidän mielestään todella mukava – siihen asti
kuin heille on selvinnyt mitä todella uskon! Lämmin ja rakkaudellinen suhde on
hetkessä muuttunut vihasuhteeksi!
Niin kauan kuin
puhutaan ihmisten toivomalla tavalla, säilyy sopusointu ja rauha, mutta
todellisuus astuu esiin heti kun vedotaan Sanan selvään todistukseen! Aidon uskovaisen
on siis melko vaikeaa olla ainakin laajemmassa mittakaavassa mukava!
”…ja te katsotte loistavapukuisen puoleen ja sanotte: ’Istu sinä tähän
mukavasti’…”
Kuinka helppoa ja
mukavaa onkaan olla mukava sellaisille henkilöille, joilta voi odottaa jotakin
palkitsevaa ja ”mukavaa”! Näitä ihmisiä riitti aikanaan piirissämme ja
katsoimme vain sitä, mitä silmä ulkonaisesti havaitsee! Mutta millaiseen
ristiriitaan jouduimmekaan salliessamme näiden ”mukavien” ihmisten tuoda
keskuuteemme todella ristiriitaisia opetuksia ja näkemyksiä! Toistamiseen kuului
ihmisten todistus siitä, kuinka mukavia nämä henkilöt olivat ja kuinka heidän
opetuksensa oli ”melkein kuin” sitä, minkä olimme jo vuosien ajan oppineet
pitämään Raamatun totuutena!
Kuinka kauhistuttavia
voivatkaan jotkin sanat olla jumalallisen Totuuden edessä! ”Mukava” ja ”melkein
kuin”. Vanha sanonta kuuluu, että melkeistä puuttuu puolet. Raamatullisessa
elämässä ”melkein kuin” on samaa kuin kuolema ja päämäärän kadottaminen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti