”Tiedä siis sydämessäsi, että Herra, sinun Jumalasi, kasvattaa sinua,
niinkuin isä kasvattaa poikaansa. Ja noudata Herran, sinun Jumalasi, käskyjä,
vaella hänen teitänsä ja pelkää häntä. Sillä Herra, sinun Jumalasi, vie sinut
hyvään maahan…” (5.Moos.8).
On suoranaisesti
käsittämätöntä kuinka laajasti ns. kristillinen maailma nimeää kaiken hengellisen
tiettyjen opettajien ja julistajien mukaan, ikään kuin he olisivat jossakin
aivan erityisessä asemassa – ovathan he vain välikappaleita, puhetorvia! Eikö kaiken
ydin ole sittenkin sanoissa:
”Tiedä siis sydämessäsi, että Herra, sinun Jumalasi, kasvattaa sinua,
niinkuin isä kasvattaa poikaansa.”
Eikö juuri Hän ole Se, joka kaiken hengellisen
on pannut alulle ja puhunut Sanansa, jonka tarkoitus on yhdistää meidät Hänen
kanssaan? Tämä yhteys on ensisijainen; toisella sijalla on ns.
seurakuntayhteys.
Olen aikanaan kirjoittanut
sydämeni tuskassa tästä aiheesta, ottaen lainauksia Frank Mangsin kirjasta. Kirjoituksen
löydät blogimme hakuruutuun kirjoittamalla: ”Uudenvuoden aatto 2012”. Meidän jokaisen
tulisi lukea se ainakin kerran vuodessa!
Kuinka harva todella
käsittääkään, että Jumalan puhe muodossa tai toisessa vie meidät aitoon
yhteyteen Itse Jumalan kanssa, jokaisen inhimillisen välikäden ollessa vain
jumalallisen Valon välittäjä, ei missään suhteessa lähde! Tässä Valossa on
todellakin suoranaista jumalanpilkkaa ja Hänen Sanomansa häpäisemistä nimetä
kaikki hengellinen toiminta jonkun ihmisen mukaan, olkoon hän sitten missä
asemassa tahansa.
”…hänen nimensä kautta tämä seisoo terveenä teidän edessänne. Hän on
'se kivi, jonka te, rakentajat, hylkäsitte, mutta joka on kulmakiveksi tullut.'
Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä
ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.” (Apt.4).
Toinenkin sanankohta
tulee väistämättä mieleen tässä yhteydessä:
”Minä sanon teille: ei ole vaimoista syntyneitten joukossa yhtäkään
suurempaa kuin Johannes; mutta vähäisin Jumalan valtakunnassa on suurempi kuin
hän.” (Luuk.7).
”Kuinka sinun lakisi onkaan minulle rakas! Kaiken päivää minä sitä
tutkistelen. Sinun käskysi tekevät minut vihollisiani viisaammaksi, sillä ne
ovat minun omani iankaikkisesti. Minä olen kaikkia opettajiani taitavampi,
sillä minä tutkistelen sinun todistuksiasi. Minä olen ymmärtäväisempi kuin
vanhat, sillä minä otan vaarin sinun asetuksistasi. Minä pidätän jalkani
kaikilta pahoilta teiltä, noudattaakseni sinun sanaasi. Minä en poikkea sinun
oikeuksistasi, sillä sinä neuvot minua. Kuinka makeat ovat minulle sinun
lupauksesi! Ne ovat hunajaa makeammat minun suussani. Sinun asetuksistasi minä
saan ymmärrystä; sentähden minä vihaan kaikkia valheen teitä. Sinun sanasi on
minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni. Minä olen vannonut ja tahdon
sen täyttää: noudattaa sinun vanhurskautesi oikeuksia. Minä olen kovin
vaivattu; Herra, virvoita minua sanasi jälkeen. Kelvatkoon sinulle, Herra,
minun suuni vapaaehtoiset uhrit, ja opeta minulle oikeutesi. Minun henkeni
häälyy alati kämmenelläni, mutta sinun lakiasi minä en unhota.” (Ps.119).
Tämä sanankohta ei
tarvitse mitään selityksiä, sillä se selittää itse itsensä. Me olemme tässä
hetkessä hyvin vaivattuja ja tuntuu kuin henkemme häilyisi kämmenellämme, mutta
me panemme kaiken toivomme Herraamme!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti