”Sillä vaikka hänet ristiinnaulittiin, kun hän oli heikko, elää hän
kuitenkin Jumalan voimasta; olemmehan mekin hänessä heikot, mutta me elämme
hänen kanssaan Jumalan voimasta teitä kohtaan. Koetelkaa itseänne, oletteko
uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus
Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.” (2.Kor.13).
Kuinka suurta
murhetta ovatkaan aikaansaaneet mitä erilaisimpia koreja kantaneet ihmiset
Jumalan seurakunnan keskellä! Mitä tämä pohjimmiltaan tarkoittaa? Ihminen tunnistaa
matkansa varrella monia hengellisiä totuuksia, pitäen niitä tärkeänä kuin
kauniita sieniä ja marjoja metsässä, mutta nämä ihanuudet jäävät jostakin
syystä koriin! Ihminen ei siis syö kohtaamiaan kirjarullia ja hengellisiä
totuuksia, vaan pyrkii keräämään niitä mahdollisimman suuren määrän
jonkinlaiseen astiaan, jota hän kantaa eräänlaisena hengellisenä ansiona. Mutta
aivan kuten mannaa aikanaan ei voinut säilöä ihmistekoisiin astioihin, aivan
samoin meitä ei hyödytä vähääkään jokin ulkopuolellemme jäävä astia, kantaa se
kenen tahansa tunnetun jumalanmiehen nimeä! Meidän koko elämämme on kiinni
syömästämme hengellisestä ruoasta, joka automaattisesti tulee osaksi meitä!
”Kuinka sinun lakisi onkaan minulle rakas! Kaiken päivää minä sitä
tutkistelen. Sinun käskysi tekevät minut vihollisiani viisaammaksi, sillä ne
ovat minun omani iankaikkisesti. Minä olen kaikkia opettajiani taitavampi,
sillä minä tutkistelen sinun todistuksiasi. Minä olen ymmärtäväisempi kuin
vanhat, sillä minä otan vaarin sinun asetuksistasi.”
”…sillä ne ovat minun omani iankaikkisesti!”
Maallinen ruoka
tarjotaan meille mitä erilaisimmissa pakkauksissa ja erilaisimmilla nimillä
varustettuna. Itse olen nauttinut tämän ajankohdan herkuista, vatsan hiukan
valitellessa, mutta ollen kuitenkin kiitollinen. Me siis mainitsemme helposti
mitä olemme syöneet, mutta kuka lisäisi jokaiseen ruokalaatuun esim.
Saarioisten, Poutun tai jonkin muun nimen?: ”Vatsaani pullottaa nyt Saarioisten
lanttulaatikko, HK:n kinkku, Rainbown silli, Atrian perunalaatikko jne. jne.”
Me valitsimme
kaupassa tuttuja ja tunnettuja merkkejä, joihin luotamme, mutta emme kuuluta
syötyämme vatsallemme ja tuttavillemme valmistajien nimiä kuin vain
poikkeustapauksissa. Ruoka tekee tehtävänsä ja poistuu aikanaan epämääräisenä
kökkönä, mutta se on täyttänyt tarkoituksensa.
Miksi on niin toisin
asenteessamme nauttimaamme hengelliseen ruokaan, jos ylipäätään nautimme sitä? Me
kuulemma olemme sitä, mitä syömme. Hengellinen ruoka ei täytä vatsaamme, vaan
jää meihin hengellisenä vaikutuksena ja Elämänä! Mihin kohtaan kehoamme
voisimme asettaa kätemme ja kuuluttaa kaikille kohtaamillemme ihmisille: ”Tämän
olen poiminut Paavali-korista, tämän Pietari-korista, tämän Graham-korista jne!”
Niin kuin puhumme
vain hyvästä jouluruoasta luettelematta valmistajia, aivan samalla tavalla
hengellinen ruoka on levinnyt kaikkiin soluihimme, niin että olemme osa Isäämme
ja Luojaamme, Meidän on lakattava nimeämästä Jumalallista omaisuutta ja
hengellistä ruokaa niiden mukaan, joilta olemme kaiken kuulleet!
Hengellinen ruoka on
osa meitä, sydämessämme, sielussamme ja koko kehossammekin, meidän
omaisuuttamme, meidän omaamme!
”Sinun käskysi tekevät minut vihollisiani viisaammaksi, sillä ne
ovat minun omani iankaikkisesti.”
”Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen
totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä
hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa. Hän on minut
kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille. Kaikki, mitä
Isällä on, on minun; sentähden minä sanoin, että hän ottaa minun omastani ja
julistaa teille.” (Joh.16).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti