Älkäämme herättäkö Herran kiivautta! Osa 1

”Ja kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa.” (Kol.3).

”Ei, vaan että, mitä pakanat uhraavat, sen he uhraavat riivaajille eivätkä Jumalalle; mutta minä en tahdo, että te tulette osallisiksi riivaajista. Ette voi juoda Herran maljasta ja riivaajien maljasta, ette voi olla osalliset Herran pöydästä ja riivaajien pöydästä. Vai tahdommeko herättää Herran kiivauden?” (1.Kor.10).

Me totisesti olemme sitä, mitä syömme! Tämä pätee sekä hengellisesti että maallisesti. Olemuksemme käyttää hyväksensä ja kasvuksensa sille toimitetut raaka-aineet, muuttaen ne ravinnoksemme.

Jostakin syystä mieleeni nousee ajatus luomuruoasta, jota pidetään niin erinomaisena ja terveellisenä. Mihin asti tämä pitää paikkansa, on vielä aika tutkimaton asia. Luomuruoka ei kuitenkaan välttämättä maistu todella hyvältä, siitä todisteena yksi Keski-Euroopan vierailumme.

Olimme Itävallassa vierailulla maalaistalossa ja saimme nauttia maan tuotoksista. Erikoisella tavalla kiinnitti huomiota pihalla vapaana juoksenteleva kanalauma, joka nokki kaupunkilaista ilahduttavalla tavalla ravintonsa pihapiiristä. Heti tuli ajatuksiin, kunpa vain saisi kerrankin maistaa aitoja maalaismunia, vapaan kanan munia! Tämä toteutuikin hyvin pian päivän aterialla. Kylläpä oli erikoisen värikäs keltuainen, ja mieli valmistautui aivan erikoiseen makuelämykseen! Makuelämys todella, sillä en tietääkseni koskaan ole pannut suuhuni jotakin niin arveluttavan makuista!

Miten tällaisella tavalla voi pettyä johonkin luomuruokaan? Olin jo aikanaan seurannut miten jotkin työtoverini toivat rantaan asetettuun sumppuun lahnan kokoisia ruutanoita, jotka oli pyydetty todella mutaisesta lammesta. Muutamassa viikossa kuulemma ne maistuivat todella hyvältä oltuaan puhtaassa vedessä. Mutta mitä tällä on tekemistä kanojen ja munien kanssa? Ei kai mitään, sillä eihän kanoja tai munia lioteta raikkaassa vedessä! Mutta ajattelepa sitä, että nuo itävaltalaiset kanat eivät todennäköisesti saaneet juurikaan siemeniä tai kananruokaa, vaan ne söivät päivät pääksytyksin – niin mitä? Matoja ja muuta maassa ryömivää! Eli muna on sitä, mitä kana syö! Tämä kokemus jäi mieleeni koko loppuelämäni ajaksi!

Ei siis pääasiassa ole kysymys mausta, vaan terveellisyydestä. Kaikki hengellisesti nauttimammekaan ei aina tuota odotettua nautintoa, vaan moni jumalallisessa pöydässä tarjolla oleva ruoka toimii jonkinlaisena puhdistavana aineena, luonnolliselle olemukselle vieraana.

Profeetat joutuivat syömään kirjakääröjä, jotka aiheuttivat nieltynä ja hengelliseen kehoon liittyneenä epämiellyttäviä tuntemuksia. Mikä suussa maistui makealta, aiheutti karvautta vatsassa!

Nauttikaamme siis kyselemättä kaikkea sitä, mitä Jumalan kattamaan pöytään on eteemme tarjottu. Mutta varokaamme kaikkia vieraita kattauksia, joista tämänpäiväinen lainauksemme kertoo:

”Ette voi juoda Herran maljasta ja riivaajien maljasta, ette voi olla osalliset Herran pöydästä ja riivaajien pöydästä. Vai tahdommeko herättää Herran kiivauden?”

Me emme tahdo herättää Herran kiivautta, emmekä siksi valitse pöytiämme tarjoilijoiden ja keittiöhenkilökunnan hurskaan vaatetuksen perusteella, koska mitä erilaisimmat hännät voi kätkeä hurskaiden viittojen maata laahaavien helmojen alle!