Hänen äänensä

”Kansa vastasi Joosualle: ’Herraa, meidän Jumalaamme, me palvelemme, ja hänen ääntänsä me kuulemme’.” (Joos.24).

Me ymmärrämme asiat ihmisen tavoin siinä määrin, että koko elämämme perustuu kokemuksiimme ja mieltämiimme näkemyksiin. Siten on melkoinen ongelma kaiken tämän inhimillisyyden ja ihmisyyden keskellä omaksua hengelliseen elämään liittyviä asioita. Millainen on tulkintamme ja kykymme samaistua näkymättömien asioiden kanssa? Mallia saamme aivan päivittäisistäkin asioista, koska suuri osa tästä maanpäällisestäkin elämästä perustuu näkymättömiin seikkoihin. Me emme näe aivojamme eikä muitakaan sisäelimiämme, mutta uskomme niiden kuitenkin olevan olemassa. Kaikki näköpiirimme ulkopuolella oleva on meille omalla tavallaan näkymätöntä, mutta uskomme silti maailman jatkuvan mäkien ja taivaanrannan takana. Me pidämme siis totena sellaistakin, mitä emme koskaan ole itse nähneet, vaan tiedon ovat tuoneet meille erilaiset tiedotusvälineet, ihmisten välityksellä.

Miksi miettiä tällaista? Miksi tietyt asiat on niin helppo pitää totena, kun taas jokin tuntuu mahdottomalta uskoa? Koko näkymätön maailma tekee ihmisen elämästä melko ristiriitaisen ja paradoksaalisen. Ihminen itse valitsee mitä uskoo, usein riippumatta todisteiden luotettavuudesta. On helppoa ja mukavaa valita uskonsa piiriin sellaisia asioita, jotka tuovat tyydytystä ja vaihtelua. Ovatko vaikutukset sitten hyviä ja rakentavia, ei useinkaan merkitse mitään hetkellisessä mielenliikutuksessa ja mahdollisessa hurmiossa. Tässä kohden ihminen on suorastaan umpisokea ja hervoton, mieleensä rakentuneen suojelumekanismin johdosta. Ihminen tietyissä tilanteissa pyrkii torjumaan kaiken epämiellyttävän ja häpeällisen siinä määrin, että hän kieltäytyy uskomasta aivan ilmiselviä totuuksia, koska ne tuntuvat niin epämiellyttäviltä. Tätä kutsutaan täydelliseksi torjunnaksi, joten ihminen käyttää väärin olemuksessaan olevia piirteitä, uskoen maallisellakin alueella vain valitsemiaan asioita. Tästä tulemmekin varsinaiseen aiheeseemme hengellisessä elämässä.

Ihmisen päivittäiset valinnat muodostavat elämän aikana tietynlaisen kokonaisuuden, joka on onnistunut tai epäonnistunut. Ihmisestä on tarkoitus muovautua sosiaalinen persoona, jonka tulee tulla toimeen ympäristönsä ja kohtaamiensa lajikumppaneiden kanssa. Jos ihminen ei luota itseensä, eikä osaltaan siitä syystä läheisiinsäkään, merkitsevät hänen uskomuksensa aivan konkreettisia ja materiaalisiakin ongelmia.

Ongelmat kiteytyvät aivan erikoisella tavalla ns. avioliitossa, joka monelle on vain jonkinlainen liitto, ei ollenkaan unelmien ja odotusten täyttymys. Kahden ihmisen oletettiin liittyvän yhteen niin henkisesti kuin kehollisestikin, niin että Sanan todistuksen mukaisesti he tulevat yhdeksi lihaksi. Tätä käytetään esikuvana Kristuksen ja Seurakunnan välisestä liitosta. Voidaksemme ymmärtää tätä asiaa paremmin, on meidän käytettävä inhimillistä olemustamme hengellisten odotusten selvittämiseksi.

”Kansa vastasi Joosualle: ’Herraa, meidän Jumalaamme, me palvelemme, ja hänen ääntänsä me kuulemme’.”

Käsittämättömässä rakkaudessaan iankaikkinen, ääretön Jumala on lähestynyt ihmistä alusta alkaen tälle havaittavalla tavalla. Jo Eedenin puutarhassa Hän käyskenteli ihmisen seurassa, keskustellen tämän kanssa. Tämä edellytti ihmisen kaltaiseksi tulemista, suuressa määrin hänen ehdoillaan ilmestymistä. Mutta kaikella oli omat rajansa, joita Herramme aina on pyrkinyt tuomaan julki mahdollisimman selvällä ja ymmärrettävällä tavalla. Kaikesta tuttavallisuudesta huolimatta ihmisen on tunnettava rajansa, joita ei hengellisyys salli ylitettävän. Emme voi edes kuvitella Aadamin lähestyneen Herraa päivän vitsin kanssa, läimäyttäen Häntä olkapäälle!

”Ja laskettuaan kaikki omansa ulos hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, sillä ne tuntevat hänen äänensä. Mutta vierasta ne eivät seuraa, vaan pakenevat häntä, koska eivät tunne vierasten ääntä.’ Tämän kuvauksen Jeesus puhui heille; mutta he eivät ymmärtäneet, mitä hänen puheensa tarkoitti.” (Joh.10).

Olisimme niin mielellämme suoneet paljon laajemman kuvauksen ensimmäisen ihmisen vaiheista ja suhteesta Luojaansa. Me voimme kuitenkin Sanan hengessä ajatella jotakin selventävää tuosta ajasta. Mikä sai Aadamin ja myöhemmin sitten Eevankin suhtautumaan kunnioittavasti Luojaansa? Jokin Tämän silmissä varmaankin viestitti selvää kieltään arvojärjestyksestä kaikesta läheisestä suhteesta huolimatta. Minä niin mielelläni kuitenkin kiinnittäisin huomioni Hänen ääneensä. Jokainen todellinen jumalanlapsi on aina tunnistanut Hänet Hänen äänestään. Emme voi kuvitellakaan mykkää paimenta lammaslauman keskelle. Lammas kylläkin näkee paimenen, mutta on luonteeltaan sen verran levoton, että syöminen ja kaikki laitumella ja sen laitamilla tapahtuva häiritsevät sen keskittymistä. Paimenen ääni on tavattoman tärkeä, koska se viimeistään herättää lampaan täyden huomion, meidän ihmisten kohdalla ikävä kyllä hyvin rajoitetuksi ajaksi!

”Kansa vastasi Joosualle: ’Herraa, meidän Jumalaamme, me palvelemme, ja hänen ääntänsä me kuulemme’.”

Meidän tulisi todella vakavasti keskittyä ajattelemaan, mitä kansa todella tässä kohden lupaa juhlallisesti. ”Hänen ääntänsä me kuulemme!” Jokin sisimmässäni vakuuttaa, että tämä lupaus sisältää paljon enemmän kuin vain joihinkin kirjoitettuihin käskyihin sitoutumisen. Sana on toki Jumalan ajatukset julkituotuina, mutta mikä merkitys on äänellä jo meidän inhimillisessä elämässämme? Rakkaudellisessa ihmissuhteessa ei aina tarvitse edes kuulla sanoja, kun jo pelkkä ääni kertoo enemmän kuin pitkä esitelmä. Rakastava ääni on enemmän kuin tuhat sanaa, siitä voimme päätellä mitä läheisemme ajattelee ja miten suhtautuu meihin. Sanat ovat jossakin määrin toisarvoisia rakkaamme äänen rinnalla. Me voimme tahtomattammekin rikkoa joitakin sanoja vastaan, mutta äänen kuuleminen muistuttaa meitä oikeastaan kaikesta rakkaaseemme liittyvästä, hänen sisimmästä olemuksestaan, jota emme mistään hinnasta tahdo loukata. Siksi Sanaan on tallennettu Herramme syvimmät ajatukset:

…lampaat seuraavat häntä, sillä ne tuntevat hänen äänensä…

Totesimme jo jossain vaiheessa, että omalla tavallaan koko maailma on lukenut ja lukee Raamattua. Mutta kuinka moni seuraa Jumalaa ja tuntee Hänen äänensä? Sana on tärkeä, mutta ääni ehkä vieläkin tärkeämpi, koska siinä tulee esiin Herramme todellinen olemus. Halleluja! En vielä koskaan elämässäni ole tällaisella tavalla päässyt ymmärtämään tämän ajatuksen syvyyttä!

”Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta. Mutta minä kysyn: eivätkö he ole kuulleet? Kyllä ovat: ’Heidän äänensä on kulkenut kaikkiin maihin, ja heidän sanansa maan piirin ääriin’.” (Room.10).

Suokoon Kaikkivaltias Herramme, että tästä lähtien saamme kuulla Hänen äänensä, eikä vain pelkkiä sanoja! Hän ei totisesti ole ollenkaan sitä, mitä väärällä äänellä luetut sanat ovat antaneet ymmärtää!