Oikea perustus

Kuin vahvistuksena edelliselle kirjoitukselleni puhui messiaanisjuutalainen rabbi eilen israelilaisessa lähetyksessä samasta aiheesta. Me emme läheisestä suhteestamme huolimatta voi puhutella Jumalaamme mielivaltaisesti. Sanassa on selvät ohjeet kaikkia tarpeellisia tilanteita varten. Herramme opetti meitä rukoilemaan:

”Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi; tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa…” (Matt.6).

Käsite ”Isä meidän” sisältää aivan oman merkityksensä, jota meidän tulee kunnioittaa. On suorastaan kauhistuttavaa kuulla joidenkin aidoltakin kuulostavien uskovaisten puhuvan yläkerran isännästä tai miehestä ja vastaavasta yläkerran väestä. ”Isä meidän” ei ole mikään meidän kamumme tai tuttavamme, jota todellakin voisi läimäyttää selkään kaveruuden merkkinä! Jos emme lue kylliksi Sanaa, emme pääse todella käsittämään meille tarjotun suhteen merkitystä. Me emme ole se, joka sanelee käytöstavat ja valitsee omaperäisen lähestymistavan!

Me ehkä olemme selvillä suuresta määrästä Jumalamme tallennettuja sanoja, mutta jos emme Sanaa lukiessamme kuule Hänen ääntänsä, koe Hänen sisäistä olemustansa, jonka vain Hengen avulla olemme kykenevä ymmärtämään, voimme omalla käytöksellämme ja asenteillamme olla aikaansaamassa vain tuomioita yllemme. Herra ei todellakaan ole mikään kaverimme tai kamumme, vaan Hänen läheisyydestään ja meissä asumisestaan huolimatta meidän on säilytettävä kunnioittava asenne Häntä kohtaan. Meidän ei tule murehduttaa Hänen Henkeään, jonka tarkoitus on asua meissä ja muistuttaa meitä kaikesta mitä meidän tulee tietää valmistuaksemme Hänen kuvansa kaltaiseksi olemukseksi. Vain siten meillä on mahdollisuus Sanan vaikutuksen johdosta tulla temmatuiksi yläilmoihin Hänen Sanansa kanssa, jonka ei ole tarkoitus palata tyhjänä, vaan sillä on tehtävänsä, miksi se on lähetetty. Mistä ihmiselle ylipäätään on tullut niin voimakas ajatus omista oikeuksistaan ja valinnoistaan ohitse selvän Sanan todistuksen?

Miksi ihminen sellaisella tavalla komentaa Pyhää Henkeä? Minä en ole edes löytänyt Raamatusta yhtä ainoaa kohtaa, jossa joku ihminen olisi puhutellut Häntä. Me voimme rukoilla Herralta Hänen Pyhän Henkensä vaikutusta, mutta Pyhä Henki ei ole meidän komennettavissamme siihen tapaan, millä esim. joissakin karismaattisissa kokouksissa toivotetaan ensin Isä tervetulleeksi, sitten Poika ja viimeksi Pyhä Henki. Istuvatko nämä kaikki puhujanlavalla? Montako tuolia heitä varten tarvitsee varata?

Herramme puhuttelee meitä rakkaudella, mutta meidän tulee säilyttää oikea Hengen ilmapiiri.

”Te olette minun ystäväni, jos teette, mitä minä käsken teidän tehdä. En minä enää sano teitä palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee; vaan ystäviksi minä sanon teitä, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen kuullut Isältäni. Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi. Sen käskyn minä teille annan, että rakastatte toisianne.” (Joh. 15).

Me tulkitsemme aivan liian monet hengelliset asiat inhimillisen kokemuksemme ja ajattelumme pohjalta. Maallinen ystävyys ja läheisyys on kokenut melko yleisen alennustilan, ja sama näkyy monen ihmisen suhteessa Herraansa. Me koemme hengellisen tarpeemme, ja jokainenhan tahtoo toki viettää iäisyytensä paremmissa olosuhteissa, mutta se ei ole peruste omavalintaiselle suhteelle elämämme tärkeimpään Henkilöön!

Kirkolliset johtajat saattavat omalla välinpitämättömyydellään ja uskosta luopumisellaan tavalliset ihmiset todella vakavaan ristiriitaan. Onko Jumaluus todellakin muuttunut siinä määrin, että puhuttelemme nyt Luojaamme tasavertaisena kumppanina ja uskottelemme voivamme suorastaan väkisin tunkeutua tulevaan Valtakuntaan omine näkemyksinemme? Tie on yhä vielä kaita ja portti ahdas! Monet ovat tuleva eräänä päivänä huutaen Herra, Herra, mutta he eivät vieläkään oikealla tavalla käsitä kenen kanssa ovat tekemisissä. Heillä oli aivan väärä käsitys Jumaluuden olemuksesta koko maallisen vaelluksensa ajan, ja nyt iankaikkisuuden koitettua tieto ei ole lisääntynyt, mutta pettymyksen katkeruus saa hädässä muistelemaan menneitä, joilla ei todellisuudessa ole mitään tekemistä aidon hengellisen elämän kanssa!

Myöskin tänä päivänä Herramme huudahtaa meillekin:

”Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvän runsaudesta esiin hyvää, ja paha tuo pahastansa esiin pahaa; sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu. Miksi te huudatte minulle: 'Herra, Herra!' ettekä tee, mitä minä sanon? Jokainen, joka tulee minun tyköni ja kuulee minun sanani ja tekee niiden mukaan - minä osoitan teille, kenen kaltainen hän on. Hän on miehen kaltainen, joka huonetta rakentaessaan kaivoi syvään ja laski perustuksen kalliolle; kun sitten tulva tuli, syöksähti virta sitä huonetta vastaan, mutta ei voinut sitä horjuttaa, sillä se oli hyvästi rakennettu. Mutta joka kuulee eikä tee, se on miehen kaltainen, joka perustusta panematta rakensi huoneensa maan pinnalle; ja virta syöksähti sitä vastaan, ja heti se sortui, ja sen huoneen kukistuminen oli suuri.” (Luuk.6).

Vielä on aikaa kaivaa syvälle ja laskea oikeanlainen perustus!