Tulkaa syömään!

Ei ole samantekevää millaisella äänellä puhumme Jumalan Sanasta ja Hänen asioistansa. Joskus pelkkä saarnaajan puhetapa saa kuulijan aivan eri taajuuksille kuin mitä tarkoitus on. Me olemme kaikki ihmisiä ja meillä on omat ominaisuutemme ja tapamme, mistä en nyt puhu ollenkaan. Meidät on tarkoitettu erilaisiksi, jotta jokainen omalla tavallamme tuomme esiin Jumalan Seurakunnan, Kristuksen Ruumiin monipuolisuutta.

Mieleeni tulee joitakin kuulemiani julistajia, jotka vieläkin olisin valmis sijoittamaan jonnekin aivan muualle kuin seurakunnan puhujanlavalle. Julistajan tehtävä on tuoda esiin lähettäjänsä tahto ja ajatukset. Moni saarnaaja esiintyy kuin olisi itse lähettänyt itsensä, puhuen kuitenkin ajatuksia, jotka näyttävät liittyvän seurakunnallisuuteen ja sen järjestykseen. Kuitenkin ihmisten kuulema ääni saa heidät ajattelemaan hyvinkin inhimillisiä ja maallisia asioita. Mieleeni tulee ensimmäisenä joissakin piireissä hyvin arvostettu vanhemman puoleinen saarnamies, joka aivan kirjaimellisesti ”hekottelee” koko puheensa ajan, päästellen hyvin erikoisia ääniä, jotka eivät kaiken järjen mukaan liity mitenkään julkituotuun asiaan. Eräs toinen ei kerta kaikkiaan voinut olla terästämättä puheitaan jatkuvilla vitsailuilla, joiden avulla hän pyrki pitämään kuulijakunnan valveilla. Pelkästään hänen äänensä, puhetapansa, sai kuulijat keskittämään huomionsa toissijaisiin asioihin. Voitiinko hänen kauttaan ylipäätään kuulla Hyvän Paimenen rauhallista ja levollista ääntä, sen tietää yksin Jumala!

Meidät on tarkoitettu persoonallisiksi, ja jokaisella meillä on oma äänemme, niin että todella harvoin kuulee jonkun toisen puhuvan erehdyttävästi toisen äänellä. Ei olekaan kysymys äänemme ominaisuuksista tai laadusta, vaan siitä, miten sitä käytämme. Aivan kuten silmät ovat sielun peili, samoin ihmisen ääni vääjäämättömästi tuo esiin hänen sisäiset ominaisuutensa. Hengellisellä alueella emme voi kyllin korostaa tätä seikkaa, koska se ratkaisee monen ihmisen hengellisen elämän, ratkaisun elämän ja kuoleman välillä. Me emme saa pitää ihmisiä niin tyhminä, että he eivät muka erottaisi puheestamme olemmeko tosissamme vai emme. Jos ihminen haluaa elämäänsä ja olemukseensa jotakin uutta ja ennen kokematonta, valitsee hänen sisäinen tuntonsa vastaanottamansa luotettavuuden mukaan.

Olen tavannut elämäni aikana ristiriitaisissa tilanteissa parikin eri henkilöä, jotka ovat olleet sitä mieltä, että on aivan samantekevää miten käyttäydymme ja mitä puhumme ja esitämme. Heidän mukaansa jokainen todella Jumalan valitsema tulee mukaan hengelliseen elämään vaikka me tekisimme mitä tahansa. Tämä asenne tuo julki jotakin todella murheellista ja äärimmäistä vääryyttä, mikä on kylvetty laajempienkin piirien sisimpään vaihtelevassa määrin. Kylväjän persoonaa tuskin tarvitsee arvuutella, koska sen seurauksena lukematon määrä ihmisiä on saanut vahingon sielulleen!

Äänemme ja tapamme, jolla puhumme, on erittäin tärkeä tekijä siinä Valtakunnassa, jota meidän on tarkoitus palvella. Jossakin mielessä lähimmäisemme, joita terveen käsityksen mukaan ovat kaikki ihmiset, kuulee ja havainnoi enemmänkin äänensävymme kuin itse erilliset sanat tai lauseet. Sen tiedämme kaikki jo omasta elämästämme. Tämä pätee niin hyvin kotielämään kuin muualla kulkemiseemme. Miten meihin ja esittämäämme suhtaudutaan, on suuressa määrin riippuvaista asenteestamme ja sisäisestä olemuksestamme, jonka paljastamme ehkä ensisijaisesti silmillämme, mutta äänemme lopullisesti kertoo totuuden.

Olen usein ollut vierailulla niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Mitä kaikkea onkaan ehtinyt kokemaan ja näkemään mitä erilaisimmissa tilanteissa! Ääretön ystävällisyys ja vieraanvaraisuus ovat aina silloin tällöin joutuneet epäilyksenalaisiksi yksinomaan perheenäidin mielentilojen vaihteluiden johdosta. Koko hengellinen elämämme on tarkoitettu kuin eräänlaiseksi ateriakutsuksi, jonka esitämme kuulijoillemme mitä erilaisimmissa olosuhteissa ja tilanteissa. Kun ajattelemme vierailujani esimerkkinä, emme voi olla näkemättä esitystapamme ja äänenlaatumme suunnatonta merkitystä ihmisten valintojen ja ratkaisujen kannalta. Me usein ratkaisemme omilla valinnoillamme lähimmäisemme iankaikkisuuden! Siksi meitä mitä vakavimmin varoitetaan Herramme esittämällä ajatuksella:

”Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle!”

Mitä me olemme jättäneet tekemättä, huutaa meitä kohti ehkä vieläkin voimallisempana! Me olemme omalla äänensävyllämme tehneet esittämästämme asiasta vastenmielisen ja hylättävän!

Niin, vielä noista vierailuista! Onko perheenväellä ollut joitakin ongelmia aivan hiljattain, vai olemmeko tulleet kriittisen tilanteen keskelle, mutta jokin viestittää tunnelmia, jotka saavat sisimmän ajattelemaan enemmänkin ulko-ovea kuin juuri katettavaa ruokapöytää? Kieltämättä on jo melkoinen nälkä ja vatsaa suorastaan kalvaa tyhjyys, mutta jokin mäkertää rintakehässä. Kun sitten kaikuu emännän kutsu ruokapöytään, mäkerryksen määrän ratkaisee sävy millä se julkilausutaan. Juuri nyt ei erinomainen ateria maistu aivan siltä mitä suu kertoo, koska emännän äänensävy oli aika tavalla erikoislaatuinen, jos ei suorastaan vihamielinen! Vika ei ollut sanoissa, vaan sävyssä! Lautanen tyhjenee ehkä pariinkin kertaan, mutta mieli on kummallisella tavalla maassa!

Mielestäni tämä on mitä erinomaisin kuva hengellisestä elämästä ja suhteestamme Jumalan asioihin ja Hänen työhönsä. Ei kai meitä ole tarkoitettu luomaan tällaisia tilanteita, joissa ei toki ole sanottu mitään vääriä asioita, mutta kovahenkinen ja epäystävällissävyinen kehotus: ”Olkaa hyvät ja tulkaa syömään!” kuulostaa mieluumminkin toivomukselta koko porukan häipymiseen ulos ovesta mahdollisimman hyvää vauhtia!

Me olemme maailmanhistorian tärkeimmän asian edustajia ja meidän asenteestamme ja olemuksestamme riippuu niin monen ihmisen ratkaisu. Usein mieleeni tulee, että olemme kuin mannekiineja, jotka esiintyvät mitä epäkorrekteimmalla tavalla saadakseen pitää kaiken hengellisen hyvän itsellään. Jumala armahtakoon meitä, että tässä aivan viimeisimmässä ajassa käsittäisimme vastuumme niin itsestämme kuin veljestämme ja sisarestamme!