Sana on tärkeä

Eilen kului yli kahdeksan tuntia käynnillä keskussairaalassa. Nämä matkat saavat ajattelemaan elämän haurautta ja epävarmuutta. Kuinka onnellinen meidän tulisikaan olla jokaisesta edes jollakin tavalla terveestä päivästä! Aivan tervettä ihmistä ei enää ole olemassakaan, sen paremmin kehollisesti kuin ei henkisestikään. Jumalasta luopuminen on aikaansaanut tilanteen, joka koskettaa myös jumalanlapsia. Me elämme todella sairaan maailman keskellä. Joskus viitisenkymmentä vuotta sitten olisivat ihmiset suorastaan kauhistuneet, jos heille olisi elokuvana näytetty nykyinen elämäntilanne. Mutta koska toisiaan seuraavien päivien tilanne ei suurestikaan poikkea toisistaan, on ihminen vähitellen oppinut mielestään järkevän suhtautumistavan. On käynyt omalla tavallaan kuin sammakolle kuumassa vedessä. Jos sammakon pudottaisi kuumaan veteen, hyppäisi se heti pois, mutta kun sen laittaa kylmään veteen, ja panee tulen alle, ei se tajua hypätä pois, vaan sillä on sama kohtalo kuin mustalaisen hevosella, joka totuttuaan olemaan syömättä, jostakin käsittämättömästä syystä heitti henkensä!

Jumalanlasta ei ole kutsuttu mukautumaan kaikkeen eteensä tulevaan, vaan hänen tehtävänsä on aina ollut pitäytyä Sanan todistukseen. Meitä tulisi todella suuresti järisyttää nykyisen tilanteen, jossa vähän kerrassaan luovutaan kaikesta ennen hyväksi todetusta, ja pyritään antamaan kaikelle aivan uudenlainen merkitys ja tarkoitus. Erikoisesti herättää huomiota historian uudelleen kirjoittaminen, joka huomaamattomalla tavalla murentaa kristillisiä perusnäkemyksiä. Kaikkina aikoina on kirjoitettu tai kaiverrettu mitä erilaisimpia ajatuksia jonkinlaiselle alustalle. Aikanaan ne on nähty omalla paikallaan sen aikaisen todistettavan historian valossa. Kun sitten aikaa on kulunut tarpeeksi, on käytännön kokemus ja totuus unohtunut, ja kunkin ajan innokkaat tutkijat ovat oman mieltymyksensä mukaan kaivaneet esiin suurella ahaa-elämyksellä mitä epämääräisimpiä muistiinpanoja, jotka aikanaan hylättiin totuudenvastaisina ja mahdollisesti fanaattisina ja perusteettomina. Nyt sitten mielestään valistunut mieli ihastuu suuresti löydöistään ja esittää ne meidän ajallamme ”historiallisena faktana” ja suoranaisena ilmestyksenä.

Esimerkkejä olisi lukemattomia, eikä niiden pohtiminen hyödytä ketään. Historia on täynnä totuutta ja suoranaista valhetta ja vääristelyä. Meille uskovaisina tulisi olla merkitystä ainoastaan meille tallennetulla Jumalan Sanalla, Raamatulla. Miksi sellaisella innolla pitäisi kaivella esiin kaikkea menneisyydessä tallennettua epäuskon tuottamaa materiaalia, kun se vielä joitakin aikoja sitten nähtiin omalla paikallaan vastustajan julkituomana? Raamattu sinänsä on jokaisen lukutaitoisen luettavissa, mutta sen todellisen sanoman ja sisällön voi paljastaa ainoastaan Jumalan Voima Pyhän Hengen välityksellä.

”Ja sitä lujempi on meille nyt profeetallinen sana, ja te teette hyvin, jos otatte siitä vaarin, niinkuin pimeässä paikassa loistavasta lampusta, kunnes päivä valkenee ja kointähti koittaa teidän sydämissänne. Ja tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä; sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta.” (2.Piet.1)

Meidän ei tule lukea Sanaa vain kirjaimena, vaan valona, joka on tarkoitettu välittämään meille yliluonnollista vaikutusta. Me emme odota saavamme joitakin erikoisilmestyksiä rivien välistä, lukemalla Sanaan jotakin sellaista, mitä siinä ei lainkaan ole, vaan itse Pyhän Hengen tarkoitus on avata meille kulloinkin tarkastelemiemme sanojen hengellisen merkitys, sisältö. On todella suuri, elämän ja kuoleman välinen ero, rivien välistä lukemisen ja hengellisen ymmärryksen välillä.

Me emme ole kiinnostuneita kiistelemään kirjanoppineiden ja meidän aikamme fariseusten kanssa sanoista ja kielirakenteista, vaan me haluamme pitää mielessämme sen, kuinka suuressa määrin olemme kokeneet Sanan toimineen elämässämme.

Aikanaan eräs vanhan puoleinen naisihminen rakasti yli kaiken Herraa ja todisti siitä, kuinka totta Jumalan Sana on ja kuinka se toimii erilaisissa tilanteissa. Kerran sitten joku suurella paatoksella halusi todistaa hänelle, ettei jokin Raamatun kirja ollenkaan ole innoitettu. Nainen ei masentunut tästä hyökkäyksestä, vaan puhkesi suureen riemuun ja ylistykseen. Hän huusi hallelujaansa niin että huone raikui ja sai ihmiset ihmettelemään. Kysyttäessä sitten riemun syytä, totesi tämä: ”Halleluja, kiitos Jumalalle, jos innoittamaton teksti toimii ja saa ihmeitä aikaan, niin mitä sitten tekeekään innoitettu Sana!”