Näytä meille uudelleen Isä!

 

”Siihen aikaan Jeesus johtui puhumaan sanoen: ’Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. Niin, Isä, sillä näin on sinulle hyväksi näkynyt. Kaikki on minun Isäni antanut minun haltuuni, eikä kukaan muu tunne Poikaa kuin Isä, eikä Isää tunne kukaan muu kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa. Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä’.” (Matt.11).

”Kaikki on minun Isäni antanut minun haltuuni, eikä kukaan muu tunne Poikaa kuin Isä, eikä Isää tunne kukaan muu kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.”

Pelkkä Sanan lukeminen ei riitä todelliseen Jumalan tuntemiseen. Siihen ei myöskään riitä jokaviikkoiseen jumalanpalvelukseen osallistuminen tai ehtoollisen vietto. Tästä aiheesta puhuminen on monissa piireissä jäänyt niin vähäiseksi, että se todella on tullut suoranaiseksi salaisuudeksi suurimmalle osaa seurakuntalaisiakin. Tämä ei ole se salaaminen, mistä Herramme kiittää Isää. Herra haluaa meidän tulevan Hänen luoksensa nimenomaan Hengen innoittaman julistuksen ja opetuksen välityksellä, minkä kautta hengelliset salaisuudet paljastetaan. Miksi ei todellakaan ihmisille kerrota, että he tarvitsevat hengellisen ilmestyksen voidakseen todella tuntea jumalallisen Olemuksen niin Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa kuin Taivaallisessa Isässämmekin?

Meissä todellakin täytyy tapahtua sisäinen muutos ja uudistus, voidaksemme olla astioina ja jopa temppeleinä jumalalliselle Olemukselle. Ilman puhdistautumista ja todellista mielenmuutosta meidän oma mielemme sekoittaa kaiken maallisen ja hengellisen keskenään, minkä tuloksen selvästi näemme kaikkialla ympärillämme. Olenkohan milloinkaan kuullut valtionkirkon piirissä puhuttavan messun yhteydessä uudestisyntymisestä? Sen toki uskotaan tapahtuneen jossakin elämän vaiheessa, vaihdellen ryhmittymän mukaan. Se on kuitenkin jo kieliopillisen merkityksen johdosta tapahtuma, jonka tavalla tai toisella täytyy tulla näkyviin. Se tapahtuu toki sisäisesti, mutta jos se on todellisuutta ihmisessä, vaikuttaa se kaikkeen ulkonaisesti havaittavaan.

Miksi maailma ei suuremmassa määrin usko enää kristillisiin arvoihin ja totuuksiin? Koska se pitää niitä perusteettomina ja epäuskottavina, pelkästään tarkkailemalla niitä esittäviä! Tässä ajassa Herran Henki erikoisella tavalla herättelee meitä voimakkaalla herätyshuudolla: ”Palatkaa takaisin koko Raamattuun ja tutkikaa rehellisesti elämänne perusta! Älkää pettäkö itseänne luottamalla ihmisten mielipiteisiin ja perinteisiin oppeihin! Todellinen opetuslapseus perustuu yhä vielä yksinomaan Hengen ilmestykseen ja Herran Jeesuksen Kristuksen asumiseen teidän sisimmässänne Pyhän Hengen kautta!”

Itselleni yksi merkittävimmistä sanankohdista on:

”Niin kauan aikaa minä olen ollut teidän kanssanne, etkä sinä tunne minua, Filippus! Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän; kuinka sinä sitten sanot: 'Näytä meille Isä'? Etkö usko, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa? Niitä sanoja, jotka minä teille puhun, minä en puhu itsestäni; ja Isä, joka minussa asuu, tekee teot, jotka ovat hänen. Uskokaa minua, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa; mutta jos ette, niin uskokaa itse tekojen tähden. Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita minä teen, ja suurempiakin, kuin ne ovat, hän on tekevä; sillä minä menen Isän tykö, ja mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni, sen minä teen, että Isä kirkastettaisiin Pojassa.” (Joh.14).

Mitä me voimme uskoa tässä ajassa itse tekojen tähden? Herramme teot eivät herätä epäilyksiä, mutta mitä kertovat meille eri seurakuntien ja niiden jäsenten teot? Kenet me olemme nähneet kohtaamissamme uskovaisissa ihmisissä? Kunpa Herramme voisi pyyhkiä muistimme tyhjäksi näiden asioiden suhteen, sillä jokin sisimmässämme on jo pidemmän aikaa ikään kuin taantunut tuohon hetkeen menneisyydessä huudahtaen suuressa hädässä: ”Auta Herra meitä. Näytä meille Isä, sillä uskomme on horjumassa kaiken kokemamme ja näkemämme johdosta! Me olemme uskoneet nähneemme Sinussa Isän, mutta Sinun nimessäsi on meitä kohdannut suuri joukko julistajia ja muita ihmisiä, joiden teot ovat saaneet meidät suuresti hämilleen. Ethän Sinä toki ole sellainen, kuin mitä heidän puheensa ja tekonsa ovat todistaneet? Anna meille aivan uusi ja puhdas ilmestys Sinun tuntemisessasi, niin että unohdamme kaikki väärät kuvat Sinusta!"