”Siihen
aikaan Jeesus johtui puhumaan sanoen: ’Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan
Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne
lapsenmielisille. Niin, Isä, sillä näin on sinulle hyväksi näkynyt. Kaikki on
minun Isäni antanut minun haltuuni, eikä kukaan muu tunne Poikaa kuin Isä, eikä
Isää tunne kukaan muu kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.
Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille
levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen
hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun
ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä’.” (Matt.11).
”Kaikki on
minun Isäni antanut minun haltuuni, eikä kukaan muu tunne Poikaa kuin Isä, eikä
Isää tunne kukaan muu kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.”
Pelkkä Sanan lukeminen ei riitä todelliseen Jumalan
tuntemiseen. Siihen ei myöskään riitä jokaviikkoiseen jumalanpalvelukseen
osallistuminen tai ehtoollisen vietto. Tästä aiheesta puhuminen on monissa
piireissä jäänyt niin vähäiseksi, että se todella on tullut suoranaiseksi
salaisuudeksi suurimmalle osaa seurakuntalaisiakin. Tämä ei ole se salaaminen,
mistä Herramme kiittää Isää. Herra haluaa meidän tulevan Hänen luoksensa
nimenomaan Hengen innoittaman julistuksen ja opetuksen välityksellä, minkä
kautta hengelliset salaisuudet paljastetaan. Miksi ei todellakaan ihmisille
kerrota, että he tarvitsevat hengellisen ilmestyksen voidakseen todella tuntea
jumalallisen Olemuksen niin Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa kuin
Taivaallisessa Isässämmekin?
Meissä todellakin täytyy tapahtua sisäinen muutos ja
uudistus, voidaksemme olla astioina ja jopa temppeleinä jumalalliselle
Olemukselle. Ilman puhdistautumista ja todellista mielenmuutosta meidän oma
mielemme sekoittaa kaiken maallisen ja hengellisen keskenään, minkä tuloksen
selvästi näemme kaikkialla ympärillämme. Olenkohan milloinkaan kuullut
valtionkirkon piirissä puhuttavan messun yhteydessä uudestisyntymisestä? Sen
toki uskotaan tapahtuneen jossakin elämän vaiheessa, vaihdellen ryhmittymän
mukaan. Se on kuitenkin jo kieliopillisen merkityksen johdosta tapahtuma, jonka
tavalla tai toisella täytyy tulla näkyviin. Se tapahtuu toki sisäisesti, mutta
jos se on todellisuutta ihmisessä, vaikuttaa se kaikkeen ulkonaisesti
havaittavaan.
Miksi maailma ei suuremmassa määrin usko enää
kristillisiin arvoihin ja totuuksiin? Koska se pitää niitä perusteettomina ja
epäuskottavina, pelkästään tarkkailemalla niitä esittäviä! Tässä ajassa Herran
Henki erikoisella tavalla herättelee meitä voimakkaalla herätyshuudolla: ”Palatkaa
takaisin koko Raamattuun ja tutkikaa rehellisesti elämänne perusta! Älkää
pettäkö itseänne luottamalla ihmisten mielipiteisiin ja perinteisiin oppeihin!
Todellinen opetuslapseus perustuu yhä vielä yksinomaan Hengen ilmestykseen ja
Herran Jeesuksen Kristuksen asumiseen teidän sisimmässänne Pyhän Hengen kautta!”
Itselleni yksi merkittävimmistä sanankohdista on:
”Niin kauan
aikaa minä olen ollut teidän kanssanne, etkä sinä tunne minua, Filippus! Joka
on nähnyt minut, on nähnyt Isän; kuinka sinä sitten sanot: 'Näytä meille
Isä'? Etkö usko, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa? Niitä sanoja,
jotka minä teille puhun, minä en puhu itsestäni; ja Isä, joka minussa asuu,
tekee teot, jotka ovat hänen. Uskokaa minua, että minä olen Isässä, ja että Isä
on minussa; mutta jos ette, niin uskokaa itse tekojen tähden. Totisesti,
totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun, myös hän on tekevä niitä
tekoja, joita minä teen, ja suurempiakin, kuin ne ovat, hän on tekevä; sillä
minä menen Isän tykö, ja mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni, sen minä teen,
että Isä kirkastettaisiin Pojassa.” (Joh.14).
Mitä me voimme uskoa tässä ajassa itse tekojen
tähden? Herramme teot eivät herätä epäilyksiä, mutta mitä kertovat meille eri
seurakuntien ja niiden jäsenten teot? Kenet me olemme nähneet kohtaamissamme
uskovaisissa ihmisissä? Kunpa Herramme voisi pyyhkiä muistimme tyhjäksi näiden
asioiden suhteen, sillä jokin sisimmässämme on jo pidemmän aikaa ikään kuin
taantunut tuohon hetkeen menneisyydessä huudahtaen suuressa hädässä: ”Auta
Herra meitä. Näytä meille Isä, sillä uskomme on horjumassa kaiken kokemamme ja
näkemämme johdosta! Me olemme uskoneet nähneemme Sinussa Isän, mutta Sinun
nimessäsi on meitä kohdannut suuri joukko julistajia ja muita ihmisiä, joiden
teot ovat saaneet meidät suuresti hämilleen. Ethän Sinä toki ole sellainen, kuin
mitä heidän puheensa ja tekonsa ovat todistaneet? Anna meille aivan uusi ja
puhdas ilmestys Sinun tuntemisessasi, niin että unohdamme kaikki väärät kuvat
Sinusta!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti