Lampaat seuraavat Häntä

”Ja laskettuaan kaikki omansa ulos hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, sillä ne tuntevat hänen äänensä. Mutta vierasta ne eivät seuraa, vaan pakenevat häntä, koska eivät tunne vierasten ääntä.” (Joh. 10).

Hyvä Paimenemme antaa meidän selvästi ymmärtää, ettei Hän ole ainoa, joka on kiinnostunut lampaista, meistä. Miksi ei Kaikkivaltias suunnitellut kaikkea toisella tapaa, niin ettei meillä tarvitsisi olla jatkuvaa huolta erilaisten äänten erottamisesta? Miksi sallitaan kaikenlaiset vaarat väärien paimenten muodossa? Eikö olisi ollut järkevämpää luoda olosuhteet, joissa aina olisi ollut selvää mitä tehdä, ketä kuunnella? Eikö yksi ääni olisi ollut selvintä meidän jokaisen kannalta?

Luojamme suunnitteli mitä yksinkertaisimman tien, eikä ihmiselle asetettu kuin yksi selvä sääntö, jota tämän tuli noudattaa. Hänellä oli selvä käsitys siitä yhdestä Äänestä, jota hänen tuli kuunnella, koska hän tunsi tuon Äänen ja sen omistajan. Hän kai tottui tuohon Ääneen ajan kuluessa, eikä osannut olla varuillaan sisäisen varoitussignaalin kertoessa korviinsa kantautuvan nyt väärätaajuisen viestin. Niin, uskon nyt seuraavia tapahtumia ja kehityksiä edeltäneen selvän jumalallisen varoituksen, jonka ihminen kuitenkin vaiensi kuulemansa äänen esittämän tarjouksen johdosta. Ihmisen sydämeen ensimmäistä kertaa kylvettiin epäilyksen siemen Luojaansa kohtaan!

Nyt tämän ajan viisaudella varustettu ihminen on samaa mieltä kaikkien muidenkin sukupolvien kanssa siitä, ettei esivanhempiemme käytös ja ratkaisu sisältäneet järjen hiventäkään! Nyt on helppo arvostella toisen ratkaisuja ja tekemisiä, unohtaen omat erehdyksensä ja väärät valinnat! Kaikessa viisaudessamme me olisimme inhimillisen järjen sanelemana oikopäätä tehneet samat ratkaisut kuin Aadam ja Eeva!

Niin, Jumalamme ei itse asiassa ole se, joka suunnitteli kaiken tuskan ja vaivan, joka ihmistä on kautta aikojen kohdannut, vaan kaikki kohtaamamme perustuu omiin valintoihimme ja ratkaisuihimme. Aikanaan esivanhempiemme tehtävä oli suojella ja hallita paratiisia sen kaikkinaiseksi parhaaksi olosuhteissa, joissa ei ollut pienintäkään moitteen sijaa. Meillä tietyllä tavalla on kautta aikojen ollut sama oikeus ja vastuu elintilaamme kohtaan, mutta mitä me nyt suuremmalla viisaudella ja taidolla varustettuina olemme tehneet ja aikaansaaneet?

”Maa murehtii ja lakastuu, maanpiiri nääntyy ja lakastuu; kansan ylhäiset maassa nääntyvät. Maa on saastunut asukkaittensa alla, sillä he ovat rikkoneet lait, muuttaneet käskyt, hyljänneet iankaikkisen liiton. Sentähden kirous kalvaa maata, ja sen asukkaat syystänsä kärsivät…” (Jes.24).

Kaiken tämän keskellä, erilaisten taajuuksien tulvimalla täyttäessä koko avaruuden, kaikuu vielä Hyvän Paimenen selvä ääni jumalallisella taajuudella. Jos koko sydämestämme tahdomme ja toivomme vain tämän Äänen kuulumista, suodaan se meille kaiken sekasorron keskellä. Hänen Henkensä tekee meille selväksi sen yhden ainoan ehdon, josta kaikki hengellinen elämämme on riippuvainen:

”…ja lampaat seuraavat Häntä, sillä ne tuntevat hänen äänensä!”