Katso itse eteesi!

 

Tänään haluan rohkaista Sinua olemaan oma itsesi. Olemme viime aikoina kirjoittaneet paljon ihmisen äänestä ja sen käytöstä. Joskus tuntuu siltä, että äänessä ovat kaikki ne, joita ei ollenkaan ole tarkoitettu kuulumaan, ja maan hiljaiset ovat painostuksen alla vaienneet, vaikka juuri heillä olisi eniten sanottavaa. Luomamme tai sallimamme olosuhteet määrittävät seurakunnankin toiminnan enemmän kuin mitä useimmat ovat valmiita uskomaan ja käsittämään. Hiljaisten vaikeneminen ei niinkään johdu heistä itsestään tai heihin liittyvistä asioista. Mitä erilaisimmat ratkaisut ja päätökset tuovat mukanaan olosuhteita ja ilmapiirejä, jotka ratkaisevassa määrin vaikuttavat kokonaisuuteen, niin ettei se useinkaan ole ollenkaan sitä, mitä Herramme meiltä odottaa.

Väärän ihmisen korottaminen hänelle kuulumattomaan asemaan vääristää koko toiminnan väärien virkojen ja väärien asenteiden johdosta. Seurakunnassakin toimii ns. kaaosteoria, josta olemme aina silloin tällöin kuulleet. Perhosen siipien räpytys vaikuttaa koko maailmaan, vaikka se tapahtuu toisella puolella maapalloa. Seurakunnassa syyn ja seurauksen laki aivan samalla tavalla tuo mukanaan asioita, joita niiden ilmetessä ihmetellään ja suu auki hämmästellään. Kuinka vaikeata onkaan ottaa vastuuta ikävistä asioista, jotka jopa yhteinen päätös on aikaansaanut vastoin kaikkia odotuksia! Jo ratkaisuvaiheessa hiljainen sisäinen ääni muistutti kaikkia osallisia Jumalan Sanan selvästä tiestä, jonka mukaisesti kaikki päätökset tulee tehdä.

Moni tie on ihmisen mielestä oikea ja paras, jos hän ei todella ole perehtynyt Korkeimman tahtoon. Esim. korkeampaan asemaan valittavat henkilöt saavat usein virkansa aivan Saulin valinnan hengessä. On totta, että Jumala valitsi hänet, mutta taustana oli Hänen kaikkitietäväisyytensä, jonka perusteella Hän oli selvillä siitä, millaisen kuninkaan kansa sisimmässään halusi.

Mikä oli surullisinta tuon aikaisen kansan valinnoissa ja sisäisissä ratkaisuissa? He eivät tyytyneet Jumalansa johtajuuteen, kuninkuuteen, vaan he halusivat jotakin ympärillä elävien kansojen malliin, eli halusivat olla niin kuin muutkin kansat! Sama henki saa nykyajan seurakunnat toimimaan aivan saman mallin mukaisesti, unohtaen täydellisen riippuvaisuutensa Luojastaan ja siten syrjäyttäen niille tarkoitetun nöyrän ja hiljaisen hengen yksinkertaisuuden. Seurakunnan ei tulekaan olla jotakin ylhäistä ja mahtavaa inhimillisen mittapuun mukaisesti!

Sinä, mahdollisesti yksinäisyyttä itkevä, hiljainen maan matkalainen, olet selvääkin selvemmin lähempänä Totuutta ja alkuperäistä tarkoitusta, kuin nenä pystyssä asteleva, päätä pidempi Saulin jälkeläinen, johon kaikki katsovat ihaillen ja hymyillen. Sinä et mahdollisesti tohdi nostaa päätäsi hänen tavallaan, mutta kenkäsi ovat puhtaammat kuin hänen, sillä sinä näet selvästi minne astut! Maallisella taivaalla on paljon vähemmän nähtävää ja varottavaa kuin maan pinnalla. Mitä enemmän ihminen valitsee kumppanikseen koiran tai kissan ihmisen sijasta, sitä enemmän on mahdollisuus astua ikävään kikkareeseen. Siksi kai kuulemme niin usein uutisia seurakunnallisista arvohenkilöistä, jotka käsittämättömällä tavalla ovat tahranneet itsensä maallisella matkallaan.

”Mutta he sanoivat: ’Mitä se meihin koskee? Katso itse eteesi’.” (Matt.27).

Herramme ajan kirkolliset johtajat halusivat hinnalla millä tahansa päästä eroon Hänestä. He saivat palkattua Juudaksen asiansa edistäjäksi ja tämän kaduttua tekoaan, sai tämä todeta oman mitättömyytensä palveluksestaan huolimatta. Ei ainoastaan Pilatus pessyt käsiään, vaan sen tekivät myöskin kirkolliset johtajat sanomalla: ”Mitä se meitä koskee?”

Ikiaikainen henki toimii tänäänkin mitä erilaisimmissa piireissä samojen periaatteiden mukaisesti, innostaen ihmisiä tekemään vääriä asioita ja vääriä ratkaisuja. Katumus ei herätä sääliä eikä ymmärtäväisiä asenteita, vaan syyllisyys on jo alun perin suunniteltu langenneen hartioille. Siksi on nöyryytetty ihminen paremmassa asemassa kulkiessaan pää kumarassa ja nähden minne jalkansa astuu. Hän on kuullut Herransa varoituksen Pietarin tavoin: ”Mitä se sinua koskee! Seuraa sinä Minua!” On todellakin aika katsoa jalkoihinsa, katsoa itse eteensä!